Kun muistaa skandaalit Kansainvälistä olympiakomiteassa KOK:ssa ja Kansainvälisessä jalkapalloliitossa Fifassa, ei tullut yllätyksenä, että korruptio ja muu likainen peli on elänyt vahvana myös Kansainvälisessä yleisurheiluliitossa IAAF:ssä.
Todennäköisesti moni kyynikkokin silti yllättyi niistä tiedoista, jotka Maailman antidopingtoimikunnan Wadan komitean kaksiosainen raportti toi julki viime marraskuussa ja tämän viikon torstaina.
Marraskuun raportti kertoi hätkähdyttävästi valtion suojeluksessa olevasta dopingista Venäjän yleisurheilussa ja IAAF:n johdon osallistumisesta toiminnan peittelyyn. Jo tuolloin syytökset kohdistuivat IAAF:n senegalilaissyntyiseen entiseen puheenjohtajaan Lamine Diackiin ja hänen lähipiiriinsä.
Toissapäivänä julkistettu raportin toinen osa loi Diackin mutta samalla koko järjestön päälle entistä raskaamman varjon. Selvitys arvioi nimenomaan Diackin tuoneen ja mahdollistaneen väärinkäytökset ja korruption järjestössä.
89-sivuisen raportin ehkä rajuin kohta on väite, jonka mukaan IAAF:n virkailijat kiristivät rahaa dopingista epäillyiltä urheilijoilta. Jos urheilija maksoi, epäilyt painettiin villaisella.
Väitteen uskottavuutta lisää se, että raportti pystyy nimeämään kaksi urheilijaa, jotka joutuivat kiristyksen kohteeksi. Jos tieto pitää paikkansa, kyseessä lienee synkin esimerkki urheilun kansainvälisen järjestötoiminnan moraalikadosta.
Samalla kun raportti nostaa päivänvaloon Diackin ja hänen lähimpien avustajiensa räikeän korruptoituneisuuden, se toteaa myös, että kyseenalaiset toimintatavat olivat tiedossa IAAF:n sisällä tunnustettua laajemmin.
Edelleen avoimena onkin kysymys, kuinka tarkasti Diackia IAAF:n johdossa seurannut, kahdeksan vuotta järjestön varapuheenjohtajana toiminut britti Sebastian Coe todella tiesi väärinkäytöksistä.
Yllättävää on, jos Coe ei ole ollut lainkaan perillä mädännäisistä toimintatavoista. Yllätys ei olisi, jos kaksinkertainen olympiakultamitalisti joutuisi vielä itsekin vastailemaan tähänastista paljon hankalampiin kysymyksiin omasta roolistaan järjestön entisen puheenjohtajan lähellä.
Yleisurheilun tulevaisuuden kannalta olisi suotavaa, että IAAF pystyisi perusteellisesti uudistamaan toimintatapansa. Nyt yleisurheilun etujärjestö on aiheuttanut koko lajille valtavan vahingon. Toiveikkaasti voi ajatella, että IAAF:n mätäpaiseiden puhkeamisella on tervehdyttävä vaikutus koko yleisurheiluun.
Liiallisen optimismiin ei kuitenkaan voi tuudittautua. Syvälle juurtuneen korruption kitkeminen on aina työlästä, on kyse sitten valtioista tai järjestöstä. Kansainvälisten urheilujärjestöjen erityisongelma on se, että moni niiden keskeisistä päättäjistä tulee maista, joissa korruptio on keskeinen osa kulttuuria.
Eivät lahjonta ja muut väärinkäytökset ole vain Euroopan ulkopuolisten urheilujohtajien ongelma, sen ovat vastikään osoittaneet Kansainvälisen ja Euroopan jalkapalloliittojen johtajien edesottamukset.