Tulevien presidentinvaalien ehdokasasetelma täydentyi perjantaina, kun kristillisdemokraattien kansanedustaja Bjarne Kallis ilmoitti olevansa valmis puolueen ehdokkaaksi. Vastahakoinen mieli muuttui puolueväen maanittelujen takia.
Kalliksen kuten muidenkin pienpuolueiden ehdokkaiden tehtävä presidentinvaaleissa ei ole kadehdittava; heille jää suurten puolueiden ehdokkaiden pöydiltä todennäköisesti vain äänimurusia. Edellisen kerran puolueella oli ehdokas vuoden 1994 vaaleissa, joissa kansanedustaja Toimi Kankaanniemi sai prosentin annetuista äänistä. Puolueen paras tulos on vuodelta 1978, jolloin presidenttiehdokas Raino Westerholm sai valitsijamiesten äänestyksessä 25 ääntä 300:sta.
Asettumalla ehdolle Kallis osoittikin suurta mieltä. Puoluettaan melkein vuosikymmenen johtanut Kallis olisi voinut kieltäytyä kunniasta - ja jättää puolueensa pulaan. Sen jälkeen vaihtoehtoina olisi ollut nostaa ehdokkaaksi uusi puheenjohtaja Päivi Räsänen tai lähteä vaaleihin ehdokkaatta.
Puheenjohtajana Kallis uudisti puoluetta suuntaan, joka ei ollut mieleen kristillisdemokraattien vanhoillisimmille. Hän pyrki viime eurovaaleissa Euroopan parlamenttiin, mutta jäi yllättäen kakkoseksi puolueen vanhoillisia edustavan Pekka Reinikaisen jälkeen. Se oli märkä rätti entisen puheenjohtajan kasvoille. Vaalien aikaan puolueväen parissa liikkui kiertokirje, jossa kehotettiin tukemaan Reinikaista Kalliksen sijaan. Puolueen ahdinkoa syvensi se, että kristillisdemokraatit menettivät noissa vaaleissa ainoan europarlamenttipaikkansa. Eurovaaleihin liittyneiden tapahtumien takia Kalliksen ehdokkuudessa onkin puolueväen hyvittelyn makua entistä puheenjohtajaa kohtaan.