Hyvinvointiyhteiskunnasta huolta kantavat ovat syystä varpaisillaan. Tutkijat Anu Kantola ja Mikko Kautto esittelevät uhkatekijöitä Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran rahoittamassa kirjassa Hyvinvoinnin valinnat. Raportissa luetellut uhkatekijät ovat tuttuja, mutta niiden vakavuutta punnitaan tuoreimman tiedon pohjalta.
Ainakin Pohjois- ja Itä-Suomen syrjäseuduilla epätasainen aluekehitys ja väestön ikääntyminen ovat suurin pulma. Monilla kunnilla on edessä lohduton työmaa, kun pitäisi turvata palvelut lisääntyvälle työelämästä väistyneelle väelle, jonka alttius sairastumiseen kasvaa. Kun muuttotappiokunnissa veroja maksavan aktiiviväestön osuus samalla kutistuu, yhtälöä ei voi ratkaista, ellei valtio tasaa menoja nykyistä merkittävämmin.
Jokainen ikääntyvään väestöön kuuluva on osallistunut yhteiskunnan rakentamiseen tärkeällä panoksella asuinpaikasta riippumatta. Siksi kaikilla pitäisi olla edes likimain samanlaiset mahdollisuudet saada hoitoa ja tukea vanhuutensa päivinä.
Tutkijat nostavat uhkista ensimmäiseksi valtion aseman globaalistuneessa taloudessa. Heidän mukaansa Suomi on liukunut pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta keskieurooppalaisen hyvinvointiyhteiskunnan suuntaan. Valtio on hellittänyt otettaan ohjauspyörästä monissa asioissa.
Otteen keventäminen ei aina ole pahaksi, vaikka tutkijat asettivat myös valtion osuuden kaventumisen kyseenalaiseksi. Yhteiskunnan ja yksityisten palvelun tarjoajien yhteistyö on usein paras yhdistelmä. Suunnasta on tietysti syytä keskustella ja toimia harkitusti. Jos todella ajaudutaan jatkuvaan palopesäkkeiden sammutteluun, suunnitelmallisuus kärsii vakavasti.
Suurtyöttömyys kuuluu vitsauksiin, jonka taltuttamisessa päättäjien ote lipsuu jatkuvasti. On oikeutettua kysyä, pitäisikö Suomeen synnyttää matalan osaamisen työpaikkoja esimerkiksi palvelualoille. Nykytila on käynyt aivan liian kalliiksi. Lisäksi seurauksena on mittava syrjäytyminen.
Vaalien lähestyessä keskustelu hyvinvointiyhteiskunnasta tarjoaa mehukkaita aiheita. Syytä pohdiskeluun onkin, mutta katteettomat lupaukset eivät auta. Sitran tutkimusjohtaja Antti Hautamäki muistuttaa aivan oikein, että seuraavan hallituksen ohjelma tulee olemaan vastaisen hyvinvointipolitiikan kivijalka.
Vaikka olemme nyt selkeästi taitekohdassa, on muistettava, että kaikkiin yhteiskunnan tehtäviin tarvitaan rahaa, mutta se ei ilmaannu tyhjästä.
paakirjoitus@kaleva.fi