Matti Heikkilä on juuri niin kiireinen kuin Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen pääjohtajan kuuluukin. Sihteeri saa sentään raivattua kalenteriin tunnin, ja sen aikana Heikkilä saa kertoa, mitä suomalaiselle hyvinvointivaltiolle oikein kuuluu.
Kiitos vain, kuuluu aika hyvää. Hiljattain julkaistu Suomalainen hyvinvointi 2008 -selvitys kertoo suomalaisten olevan likimain terveempiä kuin koskaan, ostovoima on kasvanut ja työllisyysluvutkin mairittelevat pitkästä aikaa.
Kun suurella enemmistöllä menee vallan mellevästi, on aika kysyä, pitäisikö kiinnittää huomio myös siihen ryhmään, jolla ei mene hyvin. "Nyt näyttäisi siltä, että tämmöistä politiikkaa ruvetaan harrastamaan", Heikkilä sanoo.
"Valtioneuvoston kanslia on pyörittänyt pienen seminaarien sarjan, jossa yritetään pureutua niihin kauneusvirheisiin, joita tässä hyvinvoinnin kuvassa on. Pari päivää sitten oli yksi ja pääministerikin osallistui yhteen."
Kuulostaa hienolta. Suomessa korjataan nyt hyvinvoinnin kauneusvirheitä, joista suurin on sosiaalisten erojen kasvu. Eikä koko maasta varmasti löydy monta paikkaa, jossa näistä kauneusvirheistä olisi yhtä paljon tietoa kuin Heikkilän työhuone Stakesin toimitalon seitsemännessä kerroksessa Helsingin Sörnäisissä. Sinne siirrytään, kun tunti audienssia on täynnä, mutta Heikkilä on silti valmis ottamaan toimittajalle muutamat kopiot muutamista tilastoista. Niistä osaava näkee, millä tolalla maa makaa.
Vanha uutinen tutkijoille
Alkukuusta saatiin valtakunnan päälehdestä lukea, että Suomi ei kuulukaan Pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden ydinryhmään, mitä tulee sosiaali- ja terveysmenoihin. Olemme pohjoismaisia ystäviämme jäljessä sosiaalimenojen osuudessa bruttokansantuotteessa ja mikä pahinta, jäämme jälkeen myös, kun sosiaalimenot suhteutetaan kansalaisten ostovoimaan. Italian lukemat näyttävät häiritsevän paljon samanlaisilta.
"Se tuli kenties uutisköyhänä aikana. Tutkijoille siinä ei ollut mitään erityistä uutta", Heikkilä sanoo.
Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on jo vuosia laahannut muita Pohjoismaita perässä. Muita huonompi työllisyys on ollut Suomen kiviriippana. Toisaalta laman aikana sosiaalimenoihin meni bruttokansantuotteesta yli kolmannes suurtyöttömyyden vuoksi. Oliko silloin hyvä tilanne, Heikkilä kysyy eikä odota vastausta.
Stakes antaa vain tietoa
Yksi työn alla oleva hyvinvoinnin kauneusvirhe on perusturva. Se on hankala: turva vaihtelee sen mukaan, onko tarvitsija työtön, sairas tai vaikka saanut lapsen.
"Kaikki tähän mennessä esiin nousseet köyhyyteen liittyvät huolenaiheet on tyrkätty koriin nimeltä Satakomitea. Siihen liittyy huikeasti odotuksia", Heikkilä kertoo. Hän itse istuu Satakomitean perusturvajaostossa, jota vetää vihreiden entinen kansanedustaja Osmo Soininvaara.
Toimeksianto on seuraava: perusturva olisi saatava sille tasolle, ettei toimeentulotukia tarvittaisi. Heikkilän mielestä perusturvan rukkaaminen ei ole ilmainen jippo. Toistaiseksi ei vain tiedetä, onko jakovaraa olemassakaan. Jakovaran olemassaolosta päättävät hallituspuolueet.
"Voidaanko saada sata miljoonaa jostain? Minä olen itse ollut porukassa 11 kuukautta, mutta se ei ole minulle selvinnyt."
Tässä kohtaa odottaisi, että Heikkilä ilmoittaisi vallanpitäjille, että ei muuta kuin rahat tiskiin. Ei puhettakaan. Stakesin pääjohtajasta ei irtoa sanan puolikastakaan, jonka voisi tulkita mielipiteeksi siitä, miten poliitikkojen tulisi toimita. Sörnäisissä vietetystä aamupäivästä tulopuolelle jäävät aamukahvit, maukas voileipä sekä paljon tietoa suomalaisten hyvinvoinnista. Poliitikot hoitakoot oman leiviskänsä.
"Parlamentaarinen järjestelmä rakentaa perusturvan. Stakes ei aja mitään mallia, me annamme tietoa", Heikkilä sanoo.
Satakomitean toimeksiantoon kuuluu myös köyhyyden vähentäminen. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Laskelmista on selvinnyt, että vaikka kaikille taatun perusturvan alaraja nostettaisiin kansaneläkkeen tasolle, se ei juurikaan vaikuttaisi köyhyysasteeseen.
"Pantaisiin vaikka 70 miljoonaa perusturvan alarajan yhdenmukaistamiseen. Se voisi yhden prosentin alentaa köyhyysastetta Suomessa", Heikkilä laskeskelee.
"Tarvitaan paljon rahaa, jos köyhyyttä aletaan poistaa Suomesta tulonsiirroilla. Mutta olisi kohtuullista, että tulonsiirtojärjestelmä olisi läpinäkyvä ja yhdenmukainen."
Nykyinen 12 prosentin köyhyysaste hämmentää suomalaisia. Luku on nimittäin noussut sen jälkeen, kun lamasta selvittiin, vaikka toimeentulotukea saaneiden määrä on laskenut. Toisaalta laskutapa on sellainen, että köyhyysraja nousee yleisen tulotason mukana. Heikkilä kummastelee, että köyhien yksinhuoltajien määrä pysyy suurena vuodesta toiseen.
"Miksi on olemassa yksi väestöryhmä, joka ei pääse lainkaan osalliseksi varallisuuden kasvusta?"
Maaseutu uhkaa tyhjetä
Heikkilän työhuoneen hyllyssä on metritolkulla kirjoja ja mappeja, tilastoja ja selvityksiä. Niistä löytyy monta hyvinvoinnin kauneusvirhettä. Erityisesti sisäinen muuttoliike askarruttaa Heikkilää.
"Väki muuttaa ja tulee laajoja harvaan asuttuja alueita. Kuinka me pystymme uudessa kuntarakenteessa turvaamaan kodin läheltä vanhusten palvelut ja lasten päivähoitopalvelut. Ja samaan aikaan pitää turvata kohtuulliselta etäisyydeltä perus- ja erikoislääkäripalvelut", Heikkilä toteaa.
Sihteeri saapuu vihjaisemaan, että pääjohtajan pyytämä selvitys löytyy omasta kirjahyllystä. "En minä tullut ajatelleeksi, että se on tänne pantu", Heikkilä ilahtuu vetäessään vihreän mapin esiin.
Taas Heikkilä otattaa kopioita selvityksestä. Se maalaa synkkiä kuvia maaseutu-Suomen ylle vuoteen 2030 mennessä. Laskelmien mukaan suuri osa maaseutukunnista saa tulevaisuudessa niin vähän verotuloja, että ne eivät selviä vanhuspalveluista.
"Meillä on kaksi köyhää kuntaa vierekkäin. Kasvaako voima, kun ne tönäistään toisiinsa kiinni", Heikkilä kysyy.
Kuntarakennetta uudistavassa Paras-hankkeessa synkät kuvat pitäisi kirkastaa, mutta hanke on pahasti kesken. Tavoite löytyy perustuslaistakin: kaikille kohtuulliset palvelut asuinpaikasta riippumatta. Poliittista tahtoa vaaditaan.
Suomessa kannetaan huolta urbaanista köyhyydestä ja sosiaalisista ongelmista. Lantin toinen puoli on Heikkilän mukaan se, että tyhjenevälle maaseudulle jäävät ne, jotka eniten tarvitsisivat esimerkiksi työhallinnon ja sosiaalitoimen peruspalveluita.
On syntynyt uusi jakolinja. Se kulkee Porista Hyvinkään kautta Lappeenrantaan. Sen eteläpuolelle tunkee nyt tyhjenevän maaseudun väki.
Taas on pakko kysyä, mitä pitäisi tehdä. Turhaan.
"Se on päätetty jo, mitä sille pitäisi tehdä. Kunta- ja palvelurakenneuudistus."