Kuka pelkää hyvinvointivaltiota? Valtiovarainministeriö ja elinkeinoelämä pelkäävät sen tulevan liian kalliiksi, ihmiset pelkäävät sen romahtamista. Sosiaalipolitiikan professori J. P. Roos on puolustanut koko työuransa hyvinvointivaltiota. Eikä kyse ole mistään suojatyöstä.
"Välillä on tunne, että on piiritetyssä linnakkeessa, jota täytyy puolustaa, mutta välillä ollut vahva yksimielisyys, että sosiaalipolitiikka on hyvä ja tärkeä asia."
Roosin linnake, työhuone Snellmanninkadulla yhteiskuntapolitiikan laitoksella on vuorattu kirjapinoilla. Tieto on tärkeää, kun puhutaan hyvinvointivaltiosta, mutta niin ovat mielikuvatkin.
Hyvinvointivaltiota haukutaan liian kalliiksi, kankeaksi ja ihmisiä passivoivaksi. Sitä kyseenalaistavaa tietoa lobataan poliitikoille, puolustavat lobbarit puuttuvat. Roos toivoo apuun riippumattomia kansalaisia.
"Elinkeinoelämä tuottaa materiaalia, jossa luodaan epävarmuutta, että voidaanko hyvinvointivaltiota ylläpitää. Puolustavaa tietoa tulee lähinnä vain tutkimuksesta, mutta yliopisto ei ole lobbari", kommentoi Roos.
Venäjän öljyrahaston kokoiset eläkesäästöt
Roos on tutkinut sosiaalipolitiikan merkitystä myös ihmisten elämäkertojen kautta. Elämän tarinoissaan ihmiset kertoivat, kuinka tuet auttoivat heitä selviytymään vaikeuksistaan. Tämä vahvisti Roosin näkemystä, että yhteiskunnilla voi olla eroja. Entä miten hyvinvointivaltio jaksaa nyt?
"Suomi on aika hyvässä jamassa. Lähinnä vain niillä mailla, jotka ovat satsanneet hyvinvointivaltioon enemmän kuin me, menee paremmin. Suomalaista hyvinvointivaltiota kannattaa edelleen puolustaa. Edut ovat huomattavasti suuremmat kuin haitat."
Suurimmat julkisuudessa esitellyt peikot liittyvät tuleviin eläke- ja terveysmenoihin, mutta myös ihmisten perusturvaan.
"Perustoimeentulo ei tule koskaan maksamaan niin paljoa, että sillä olisi merkitystä. Toimeentulotuen osuus on alle prosentti sosiaalimenoista. Kysymys on terveydenhuollon ja eläkkeiden rahoituksesta." Toisaalta juuri kaikista köyhimpien ihmisten asema on se, mihin Roosin mielestä pitää puuttua.
"Leipäjonot häviäisivät varmasti toimeentulotukea parantamalla ja sen saamista helpottamalla."
Kohtalon kysymykseksi on nostettu tulevat terveys- ja eläkemenot. Roos arvioi, ettei vaaraa ole, jos mitään dramaattista ulkopuolista ei tapahdu.
"Suomessa on erittäin isot työeläkerahastot, jotka unohdetaan keskustelussa. Ne ovat suurin piirtein samaa luokkaa kuin Venäjän öljyrahastot. Nähdäkseni niitä voidaan alkaa purkaa 10-20 vuoden kuluttua, jolloin tilanne on eläkemenojen suhteen kriittisimmillään ja me selviämme kohtalaisen hyvin", luottaa professori Roos.
Lama todisti turvan arvon
Roosin mukaan lama todisti hyvinvointivaltion arvon, mutta poliitikkojen säästöleikkaukset sen heikkouden. Kyse on lopulta poliittisesta tahdosta, mikä on milloinkin puolustamisen arvoista.
"Hyvinvointivaltio toimi tuolloin kuten sen piti. Se tuki ihmisiä pahimman yli."
Sitten purivat leikkauslistat. Sailaksen lista sai jatkoksi vielä uudet menokiristykset, jotka Roosin mielestä olivat jo haitallisia. Ne vain pidensivät lamaa. Ruotsissa tuohon aikaan jo korjailtiin omien leikkauksien jälkiä.
Kansalaiset hyväksyivät lamaleikkaukset eikä kansanliikkeitä noussut. Juuri tätä Roos pitää hyvinvointivaltiomme kannalta huolestuttavana. Ihmiset ovat puolustaneet hyvinvointivaltiota mielipidemittauksissa ja siksi poliitikotkaan eivät voi asettua sitä vastaan.
"Mutta minun nähdäkseni myös arvioidaan niin, että tietyissä pakkotilanteissa suomalaiset alistuvat. Poliitikot tietävät tämän seuraavaa kertaa varten. Ratkaisevaa on, mitä suomalaiset tekevät seuraavassa lamassa."
"Ovatko ihmiset valmiita maksamaan veroja ja ovatko valmiita muuttamaan äänestämistään, kun hyvinvointivaltio on uhattuna. Nämä ovat ne isot jutut", arvioi Roos.