Hyvinvointivaltion ylläpito ei turmele talouskasvua. Toisaalta ei ole mitään vahvoja todisteita siitä, että sosiaalipolitiikka edistäisi talouskasvua.
Tällaiseen loppupäätelmään pääsevät valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimusprofessori Jaakko Kiander ja VTM Henrik Lönnqvist kirjassaan Hyvinvointivaltio ja talouskasvu.
Eurooppalaisia hyvinvointivaltioita on kritisoitu erityisesti 90-luvulla siitä, että ne heikentävät taloudellisia kannustimia, että hyvinvointivaltioiden jäykät työmarkkinat aiheuttavat työttömyyttä ja lisäksi hyvinvointivaltiot ovat kestämättömän kalliita. Esimerkiksi Ruotsin hidasta talouskasvua on pidetty osoituksena siitä, että hyvinvointivaltio murentaa talouskasvun.
USA:n hyvän talousmenestyksen on katsottu puolestaan olevan osoitus siitä, että vapaat markkinat, pieni julkinen sektori ja suuret tuloerot tuovat taloudellisen onnen.
Tutkijoiden mukaan Pohjoismaiden huono talousmenestys johtuu paljolti Suomen ja Ruotsin 90-luvun alussa kokemasta lamasta, jolla ei näytä olleen mitään tekemistä näiden maiden sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikan kanssa.
Kianderin ja Lönnqvistin mukaan eri maiden ja samalla myös erilaisten järjestelmien menestyksen vertailussa vaikuttaa hyvin herkästi se, mitä ajanjaksoja vertailuun valitaan.
Pitemmälläkin aikavälillä on totta, että Ruotsin suhteellinen asema kansantulovertailussa on heikentynyt. Tätä ei tutkijoiden mukaan voi pitää kovin voimakkaana todisteenasiitä, että pohjoismainen hyvinvointimalli olisi toimintakyvytön. Asemaansa parantaneiden maiden joukossa on myös hyvinvointivaltioiksi luettavia maita.
Muun muassa Suomen, Norjan, Tanskan, Saksan, Belgian, Kanadan ja Hollannin asema kansantulovertailussa on parantunut. Pitkällä aikavälillä asemiaan ovat menettäneet paitsi Ruotsi, myös Sveitsi, USA ja Uusi-Seelanti.
Inhimillisyys voi
edistää talouskasvua
"Empiirinen näyttö hyvinvointivaltion kielteisistä kasvuvaikutuksista on joko olematon tai kyseenalainen", Kiander ja Lönnqvist toteavat. Heidän mukaansa voidaan jopa löytää merkkejä siitä, että hyvinvointivaltion panostukset inhimillisen pääoman kehitykseen voivat edistää taloudellista kasvua.
Teollisuusmaita vertailemalla ei tutkijoiden mukaan voi päätyä sellaiseen lopputulokseen, että suuret tuloerot edistäisivät talousmenetystä. "Pikemminkin USA:ta lukuunottamatta korkea tulotaso ja tasainen tulonjako tukevat toisiaan", kirjoittajat toteavat.
Samalla he toteavat, että suuret tuloerot eivät myöskään ole estäneet USA:n menestystä. Tulonjaon, kasvun ja työllisyyden suhteen lähes mitkä tahansa yhdistelmät näyttävätkin olevan mahdollisia.
Globalisaatio ei
ratkaise kaikkea
Kianderin ja Lönnqvistin mukaan ratkaisevia ovatkin poliittiset ratkaisut ja äänestäjien mielipiteet. "Tulonjako eri maissa näyttää riippuvan historiallisesta kehityksestä ja äänestäjien tahdosta, ei niinkään oletetusta taloudellisen kehityksen tai globalisaation vääjäämättömästä logiikasta."
Tutkijoiden mukaan tasaiseen tulonjakoon voi yhdistyä joko nopea tai hidas talouskasvu tai korkea tai keskinkertainen tulotaso. "Toisin sanoen mitään yksiselitteistä riippuvuutta taloudellisen kasvun ja tulonjaon välillä ei ole", tutkijat toteavat.
Tutkijoiden mukaan hyvinvointivaltioilla on varmasti suuria haasteita jatkossa. Työllisyys ja taloudellinen kasvu pitää saada riittävän korkeiksi, muuten kasvavista menopaineista ei selvitä. Hyvinvointivaltiot joutuvat todennäköisesti jatkuvasti tasapainoilemaan liian niukkojen resurssien ja lähes rajattomien tarpeiden välillä.