Suomi on pieni avotalous – tätä hoetaan ylätason toteamuksena, mutta kuinka moni ymmärtää miten kriittistä Suomen kannalta ja vaativaa näinä aikoina on kansainvälisen kaupan avoimuuden puolesta taisteleminen? Kaupan vapauttamiselle on vahvat perusteet. Markkinoiden johdonmukainen avaaminen on tuonut taloudellista etua Suomelle ja suomalaisille vuosikymmenien ajan. Maailman mittakaavassa viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana avoin globaali kaupankäynti on nostanut miljardi ihmistä pois köyhyydestä.
Taantuman aikana protektionismi yleensä nostaa rumaa päätään. On pieni ihme, ettei viime vuosina ole maailmantalouden mittakaavassa tapahtunut tämän kauheampia asioita maiden kauppa- tai turvallisuuspoliittisissa suhteissa. Kriisi sentään alkoi jo 2008 syksyllä eli limboa on jatkunut yli viisi vuotta. Optimisti haluaisi ajatella että tämä on todiste ihmiskunnan harppauksesta eteenpäin ja että ymmärrämme nyt kuinka riippuvainen kansankuntien hyvinvointi on muiden maiden hyvinvoinnista. Varovaisempi kuitenkin tajuaa, että protektionismin ja kauppasotien kustannukset ovat niin suuret, että niitä vastaan pitää taistella väsymättä.
Onjsiis jälleen aika vahvistaa rivit ja lisätä ymmärrystä avoimuuden hyödyistä, sillä EU ja Yhdysvallat neuvottelevat parhaillaan transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta (TTIP). Samanaikaisesti julkisuudessa viljellään outojakin väitteitä vapaakauppasopimusten epädemokraattisuudesta ja investointisuojan ongelmista. Onko suomalaisilla aitoa syytä huoleen ja mitä käytännössä ovat vapaakaupan hyödyt?
EU–USA-sopimuksessa on kysymys maailman suurimmasta vapaakauppa-alueesta, ja siitä toivotaan pitkään kaivattua piristysruisketta niin EU:n kuin Suomenkin talouteen. Kumppanuussopimuksen odotetaan avaavan suomalaisille yrityksille uusia liiketoimintamahdollisuuksia, alentavan keskinäisen kaupan kustannuksia ja luovan uusia työpaikkoja.
Kaupan esteiden vähentämisellä on erityisen suuri merkitys suomalaisille pk-yrityksille, joiden rooli Suomen hyvinvoinnin kasvattamisessa on tulevaisuudessa aikaisempaa suurempi. Mitä enemmän kaupan esteitä puretaan, sitä suuremmat ovat hyödyt.
Vuoteen 2027 ulottuvan arvion mukaan sopimus toisi EU-alueelle vuosittain noin puolen prosentin talouskasvun lisäyksen. Tämä tarkoittaisi yli viiden sadan euron lisätuloja jokaiselle kotitaloudelle.
Suomalaisyritysten ongelmat USA:ssa ovat liittyneet erityisesti teknisiin kaupan esteisiin, tullausmenettelyihin ja tullitariffeihin, byrokratiaan ja muihin kohtuuttomina tai syrjivinä pidettyihin vaatimuksiin. Ongelmiin puuttuminen ei tarkoita esimerkiksi laatustandardien tai turvallisuusvaatimusten tavoitetason alentamista vaan niiden keinojen yhteensovittamista, joilla tavoitteisiin pyritään.
Sääntelyautonomia on keskeinen periaate kaikissa EU:n neuvottelemissa vapaakauppasopimuksissa ja TTIP-sopimuksessa osapuolet erikseen sitoutuisivat olemaan alentamatta ympäristö- tai työelämän standardeja kasvattaakseen kaupankäyntiä tai houkutellakseen investointeja. Kehittyvien markkinoiden kanssa neuvoteltaessa nämä tavoitteet kohtaavat suurta vastustusta ja EU–USA-sopimuksen toivotaan antavan selkänojaa näiden periaatteiden ankkuroimiseksi myös muihin kansainvälisiin sopimuksiin.
Mitä tulee vapaakauppasopimusten neuvotteluprosessien avoimuuteen ja demokraattisuuteen, on syytä korostaa että kauppasopimukset solmitaan samoin menettelyin kuin useat muutkin EU:n kansainväliset sopimukset.
TTIP-sopimusta on valmisteltu luultavasti avoimemmin kuin mitään EU:n vapaakauppasopimusta koskaan aikaisemmin. Komissio ja jäsenmaiden viranomaiset käyvät jatkuvaa, avointa keskustelua kaikkien sidosryhmien kanssa. Jäsenmaiden demokraattisesti valitut hallitukset ovat antaneet komissiolle neuvotteluvaltuutuksen.
Neuvottelujen kuluessa komissio säännöllisesti informoi ja kysyy neuvoa jäsenmailta sekä Euroopan parlamentilta. EU:n kannat ja näkemykset on avoimesti ilmaistu komission internet-sivuilla. Lisäksi lopullinen sopimus tulee hyväksyttäväksi sekä neuvostossa että Euroopan parlamentissa. Suomalaisetkin pääsevät vaikuttamaan sopimukseen eikä suomalaisilla ole syytä epäillä omien virkamiestensä tai poliitikkojen motiiveja. Nämä tekevät työtä Suomen edun puolesta.
On myös tarpeen oikoa julkisuudessa annettua väärää kuvaa TTIP:n yhteydessä neuvoteltavasta investointisuojasta. Kaikissa EU:n investointisopimuksissa edellytetään kohdemaan lainsäädännön, myös ympäristönormien, noudattamista nyt ja jatkossa. Lainsäädäntöä voidaan myös kehittää edelleen.
Oikeusvaltiossa huolehditaan omistuksen ja laillisen liiketoiminnan suojasta. Jos sääntelyn tai muun toiminnan epäiltäisiin rikkovan sopimuksessa sovittua, asia voitaisiin saattaa välimiesmenettelyssä ratkaistavaksi. Keskeistä on siis neuvotella sopimus, jonka sisällön takana olemme valmiit seisomaan.
Suomalainen elinkeinoelämä osallistuu EU:n kauppapolitiikan valmisteluun kuten muutkin sidosryhmät kansallisten ja EU-tason kanavien kautta. Avoimuus ja tosiasioihin perustuva keskustelu on tärkeää suomalaisten tavoitteet ja näkemykset huomioivan sopimuksen aikaansaamiseksi. Yritysten kansainvälinen liiketoiminta on välttämätöntä Suomen ja suomalaisten hyvinvoinnille niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä.
Kirjoittaja on taloustieteilijä, joka toimii
EK:n kilpailukyky ja kasvu -vastuualueen
johtajana.