Stakesin tutkimusprofessori Matti Rimpelän mukaan strategioiden, ohjelmien ja puheiden kauniit sanat toteutuvat vain harvoin kuntien politiikassa. Hyvinvoinnin ja erityisesti lasten hyvinvoinnin edistämisessä suurin avoin kysymys on kuntien ja julkisen vallan kehitys.
"Lasten hyvinvoinnin edistämiseksi aikuisten tulee muuttua. Kysymys ei ole vain vanhemmista ja lähimmäisistä, vaan myös valtion ja kuntien päättäjistä ja muista toimijoista. On helppo osoittaa syyttävä sormi kodin suuntaan. Vanhemmat sentään välittävät jälkikasvustaan, mutta kunnat eivät ole aidosti kiinnostuneita. Suomessa ollaan keskitytty 1990-luvulta alkaen pahoinvointipolitiikkaan."
Rimpelä tarkasteli julkisen vallan vastuuta kuntalaisten hyvinvoinnista Pohjois-Pohjanmaan maakuntapäivillä maanantaina.
"Koulutusta, sosiaalitoimea sekä terveydenhuollon voimavarojen ja toiminnan kehitystä tarkkailtaessa on vaikea löytää yhtään kuntaa, jossa olisi pyritty kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseen. Kunnan päättäjä ja esittelijä ei voi välttää vastuutaan vetoamalla jokaisen yksittäisen ihmisen vastuuseen välittämisessä ja yhteisöllisyydessä."
Rimpelä poimii esimerkiksi, kuinka valtio valvoo uhkasakoilla erikoissairaanhoidon hoitojonoja. Myös lasten sijoittamiseen kodin ulkopuolelle on viimeisen kymmenen vuoden aikana löytynyt miljoonia euroja.
"Samanaikaisesti terveydenhuolto ja terveyskasvatus ovat poistuneet terveyspolitiikan virallisista asiakirjoista. Päätoimisesta koululääkäristä on tullut harvinaisuus. Oulussakaan ei ole outo ajatus, että lapsia ollaan keskittämässä jopa 1 500 oppilaan koulukeskuksiin. Sarjatuotanto on vallalla. Vain muutamat kunnat edes pyrkivät järjestämään peruskouluissa lastensuojelulain edellyttämän riittävän koulupsykologi- ja koulukuraattoritoiminnan."
Tuloksia osaamisella ja yhteistyöllä
Rimpelä uskoo hyvinvoinnin jääneen pahoinvoinnin taakse julkisessa hallinnossa muun muassa siksi, että hyvinvointitalouden osaaminen on katoamassa ja aitoa yhteistoimintaa ei ole.
Laman jälkeen tulevaisuussuuntautuneisuus kaventui vuoteen tai jopa sitä lyhyempään tasapainottamiseen. Välineeksi tulivat leikkaaminen ja kehysbudjetit.
"Tärkeintä on pysyä raameissa ja ulkoiset paineet määräävät kehityksen suunnan. Kun lasten pahoinvointi nousi päivän teemaksi, se tulkittiin julkisuudessa lastenpsykiatrian puutteeksi. Voimavarat suunnattiin lasten lähellä toteutuvan mielenterveystyön sijasta erikoissairaanhoitoon."
Hyvinvoinnin edistäminen tulisi Rimpelän mukaan turvata valtakunnallisella tutkimus- ja kehittämistyöllä lainsäädännöllä ja sen valvonnalla. Kuntien tulee myös toimia yhtenä joukkueena ja varmistettava riittävä osaaminen ja voimavarat.
"Lasten kehitysyhteisöjen tukea pitäisi vahvistaa. Näin voidaan odottaa pahoinvoinnin hoitokustannusten kasvun pysähtymistä ja jopa säästöjen kertymistä jo seuraavalla kunnallisvaalikaudella", uskoo Rimpelä.