Hyvä terveys ja työnteko ovat asioita, joiden varassa suomalaisten hyvinvointi nousee tai kaatuu. Jos jompikumpi elämänlaadun pilareista horjuu, murenee toinenkin.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuore suomalaisten hyvinvointia kartoittava tutkimus osoittaa, että valtaosalla suomalaisista terveys ja hyvinvointi ovat viime vuosina menneet vain parempaan suuntaan. Hyvä niin. Kansakunta voi hyvin, kun enemmistöllä perusasiat ovat kunnossa.
Yleisesti ottaen suomalaiset ovat varsin tyytyväisiä saamiinsa hyvinvointipalveluihin. Kansalaisilla on myös valmiutta kustantaa sosiaaliturvaa, joka takaisi kohtuullisen toimeentulon kaikille.
Perheyhteys ei ole kadonnut, vaan ihmiset välittävät toisistaan. Käsitys siitä, että vain julkinen sektori huolehtii iäkkäistä kansalaisista ei pidä paikkansa. Kotona asuvien iäkkäiden ihmisten pääasiallisia auttajia ovat omaiset ja läheiset.
Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan malliin sopii kuitenkin huonosti, että kasvavalla määrällä ihmisiä ei mene erityisen hyvin. Kun elämänlaadun pilareista työ tai terveys horjuvat, on sen myötä usein vain menettäjän osassa.
Tässä suhteessa suomalaiset ovat jakautuneet kahteen kastiin. Hyvinvoinnin kasvun rinnalla eriarvoisuus on jatkanut kasvuaan. Valitettavaa on, että viime aikoina moni asia on mennyt huonompaan suuntaan.
Lapsiperheköyhyyden kasvusta on puhuttu paljon. Juuri ketään ei tunnu hätkähdyttävän tieto siitä, että lapsiperheköyhyydessä on palattu 1970-luvun tasolle.
Köyhimpien naisten ja lasten tai suurperheiden hädästä ovat kiinnostuneet lähinnä avustusjärjestöt, jotka näin joulun pyrkivät tuomaan heidän elämäänsä vähän helpotusta ja iloa.
Köyhyys Suomessa liittyy pitkälti siihen, että joutuu jostain syystä kantamaan omien lastensa huoltotaakan tai vanhuutensa omin voimin. Lapsiperheköyhyyden ohella yksinasuvista yli 65-vuotiaista kansaneläkeläisistä puolet on köyhiä.
Myös työttömäksi jääminen on Suomessa kohtalokasta. Työttömyys, osattomuus ja syrjäytyminen nakertavat uskoa yhteiskunnan eheyteen. Eriarvoisuuden kokeminen katkeroittaa.
Paperimiehistä ei tullut lähihoitajia, sillä yli 50-vuotiaana työttömäksi jääneillä on jo suuria vaikeuksia päästä takaisin työelämään. Ikääntyneet sellu- ja paperimiehet ovat heikoilla tehtaan ulkopuolisilla työmarkkinoilla.
Jatkuessaan työttömyys tuo monia ongelmia. Huono-osaisuus kasaantuu, kun työttömyys jatkuu pitkään. Pitkäaikaistyöttömistä puolestaan monet ovat niin huonokuntoisia, että ei ole toivoakaan, että he vielä omin avuin selviäisivät takaisin työelämään.
Nuoret naiset ovat monin paikoin ongelmissa. Naisista on kovaa kyytiä tullut työelämän joustavia puskureita, jotka tilaisuuden tullen kutsutaan töihin. Ilman vakituista työsuhdetta oleva äidiksi tuleva nainen voi hyvästä koulutuksesta huolimatta olla pakotettu vastentahtoiseen kotiäitiyteen.
Tuore tieto kertoo, että nuorten aikuisten toimeentuloasiakkaiden määrä on lisääntynyt rajusti. Iso joukko nuoria on putoamassa hyvinvoinnin kelkasta. Prekariaatti ei ole ehtinyt sitoutua työelämään, kun siihen ei koskaan vielä ole ollut mahdollisuutta sitoutua.
Nykyisenkaltainen moderni sosiaaliturvajärjestelmä oli pitkälti vastaus tarpeisiin, joita syntyi, kun maatalousyhteiskunnasta siirryttiin teollisuusyhteiskuntaan.
Tässä suhteessa ollaan uuden ajan kynnyksellä, kun teollisuusyhteiskunnasta siirrytään tietoyhteiskunnan aikaan. Pystyykö järjestelmä vastaamaan uusiin syrjäytymisen ja huono-osaisuuden muotoihin? Toimivatko suojaverkot globaalissa tietoyhteiskunnassa?