Maassa on kymmeniä tuhansia lomautettuja ja irtisanottuja. Tehtaita ja yrityksiä kaatuu, vienti takkuaa. Kukahan vielä jaksaa lukea ja kuunnella samanlaisia talousuutisia päivästä päivään? Ja tätä luvataan meille pahimmassa tapauksessa vielä vuosia. Vaikka kansalaisiin yritetään luoda kulutususkoa ja maailman taloutta elvytetään ennennäkemättömällä tavalla, voimattomuus ja ahdistus nousee pintaan meistä riippumattomien ja hallitsemattomien talousuutisten äärellä.
Kuitenkin aikanaan tästäkin ahdingosta selvitään. Parhaassa tapauksessa näin käy aiempiin ennusteisiin verrattuna jopa nopeammin, siksi massiivisia maailmalla toimeenpannut elvytystoimet ovat.
Jo nyt voi ainakin puoliviihteellisesti pohtia, millainen maailma taloustaantuman jäljiltä jää käsiimme. Käynnissä on sen mittakaavan myllerrys, ettei se voi mennä ohi jälkiä jättämättä.
Muistissa on vielä 1990 -luvun kurimus. Maailman talouden takapakki kärjistyi Suomessa, kun Neuvostoliitto romahti ja sen mukana idänkauppa. Seurauksena suurtyöttömyys, pankkikriisi ja julkisen talouden ongelmat. Vuosina 1990 - 1993 Suomen bruttokansantuote laski 13 prosenttia ja työttömyys nousi 3,5 prosentista 18 prosenttiin. Ennätysmäisen korkealle noussut työttömyys tuotti 1990 -luvun laman suurimman yhteiskunnallisen seurauksen, suuren pitkäaikaistyöttömien määrän maahan. Leipäjonot tulivat katukuvaan. Luottamus pankkeihin horjui, valtion talous meni kuralle vuosiksi. Kotitalouksien velkaantuminen ja kahden asunnon loukut ovat muistissa ainakin sukupolven ajan.
Asiat muuttuvat tietysti myös taloussuhdanteista riippumatta. Ympäristö- ja luontoarvojen nousu, väestön ikääntymisen ja ikäluokkien pienenemisen mukanaan tuoma työvoimapula ja siitä seuraava maahanmuutto sekä vaikkapa globalisaatio muuttavat maailmaa, asenteita ja ajattelua.
Sitä, mitä talouden takapakki nyt muuttaa ja millä tavalla, ei voi lukea suoraan menneisyydestä. Jotain kuitenkin voi olla näkyvissä jo nyt koetun perusteella.
Usko markkinamekanismien kaiken hoitavaan voimaan ainakin näyttää horjuvan tämän laman seurauksena. Jos markkinamekanismeihin olisi luotettu viimeiseen asti, pankkien olisi annettu kaatua ja luottolaman langeta yritysten niskaan. Oppikirjan mukaanhan pankeille ei olisi saanut antaa signaalia, jonka mukaan liiketoiminnoissa tyrineelle löytyy hädän tullen apu veronmaksajien taskuista.
Nyt yhteiskunnan osuus taloudelliseen toimeliaisuuteen kaikkialla maailmassa lisääntyy kertaheitolla. Suurin muutos on USA:ssa, jossa vastarannan kiisket ovat maalailleet sosialismin peikkoja seinille jo nykyhallinnon toimien vuoksi. Barack Obama lisää valtion osuutta taloudessa vielä uudelle tasolle. Kyllä meidän Matti Vanhasenkin esittämä 10 vuoden miljardiohjelma lähtee siitä, että yhteiskunnan velvollisuus on hoitaa tietyt perusasiat kuntoon entistä painavammalla osuudella.
Yksinkertaisesti sääntelemättömään markkinaohjaukseen ei siis uskota. Vapaasta markkinataloudesta, uusliberalismia tai ei, siirrytään sekatalouteen, Matti Vanhasen sanoin "kolmannen tien" malliin. Uusi meno tarkoittaa tulevaisuudessa myös muutosta suhteutumisessa veroasteeseen, sillä valtion toimet vaativat lisää rahaa.
Tilastokeskuksen tutkimuspäällikkö Jukka Hoffren esitti vastikään Talouselämä -lehdessä mielenkiintoisia ajatuksia siitä, miten taloudellista kasvua ja hyvinvointia pitäisi mitata tai ainakin mittaamisesta keskustella. Hoffrenin mukaan bruttokansantuote talouden mittarina on aikansa elänyt. Se kuvaa vain numeroissa ja tavarassa mitattavaa talouskasvua, mutta jättää huomiotta paljon muuttujia jotka vaikuttavat kyllä talouteen, mutta ennen kaikkea ihmisten kokemukseen omasta hyvinvoinnista.
Sellaiset mittarit kuin Index of Sustainable Economic Welfare (kestävän taloudellisen hyvinvoinnin indeksi) tai Genuine Progress Indicator (aidon kehityksen indikaattori) ovat bkt:n rinnalla jo tutkijoiden käytössä. Poliittisen ohjauksen apuvälineiksi ne eivät ole vielä yltäneet. Uudet mittarit murentavat tarpeen tavoitella loputonta taloudellista kasvua. Näiden mittareiden mukaan Suomessa hyvinvointi on bkt:n voimakkaasta kasvusta huolimatta 1980 -luvulta lähtien mennyt pikemminkin alas- kuin ylöspäin.
Uudet mittarit näyttävät, että entistä pienempi osa bkt:n kasvusta muuttuu todelliseksi hyvinvoinniksi. Mittarit ottavat huomioon muun muassa tuloerojen kasvun, joka on vienyt Suomessa kehitystä näiden mittareiden mukaan huonompaan suuntaan. Miinukselle hyvinvointia vetää myös luonnon saastuttaminen ja siitä koituva ekologinen velka.
Toivottavasti kuluvan taantuman jälkeen ollaan valmiita ottamaan mittariksi todellinen kestävä kehitys, joka korvaisi loputtoman kasvun tavoitteen. Se kun näyttää tuottavan huonoa tulosta.