Hallituksen on vaihteeksi keskityttävä kasvun ja hyvinvoinnin turvaamiseen kotimaassa. Myös henkinen ilmapiiri kaipaa muutosta, jotta tänne kannattaisi investoida ja tulla töihin.
Suomen vienti takkuaa pahasti. Kauppataseen alijäämä on tältä vuodelta ylittänyt miljardi euroa. Tullihallituksen tilaston mukaan maaliskuu oli jo yhdeksäs peräkkäinen kuukausi, jolloin vienti jää tuontia pienemmäksi.
Vaikka kauppataseen vaje on supistunut hieman, niin supistuma ei ole terveellä pohjalla. Se ei perustu viennin kasvuun vaan tuonnin hupenemiseen.
EU-maat ja lähinaapurit ovat Suomen tärkeimpiä kauppakumppaneita. Tullihallituksen tilaston mukaan vienti EU:n ulkopuolelle on kasvanut, mutta vähentynyt EU-maihin. Tärkeimpiin kauppakumppaneihin Ruotsiin ja Saksaan vietiin aiempaa vähemmän, mutta osuuttaan kasvattivat Norja ja Kiina.
Kokonaisuutena ottaen kauppatase ja vaihtotase ovat viime vuodet kehittyneet huolestuttavaan suuntaan.
Vienti sakkaa ja tuontituotteet kallistuvat. Kauppatase oli viime vuonna heikoin 35 vuoteen.
Elinvoimaa nakertava epäterve kierre pitäisi saada katkaistua. Viennin vaikeuksien ja investointien vähyyden pitäisi herättää hälytyskellot hallituksessa.
Hallitus on nyt vajaan vuoden aikana keskittynyt Euroopan talouskriisin patoamiseen ja pannut liikkeelle rakenteita järisyttävän kuntauudistuksen.
Nyt olisi aika keskittyä talouden sisältöön, kasvupolitiikkaan, uudistuvaan vientiteollisuuteen ja palveluviennin edistämiseen.
Vaikka talousnäkymät ovat tällä hetkellä hieman valoisammat kuin vielä viime vuoden puolella, pitäisi kaikkien tehdä hartiavoimin töitä sen eteen, että talouskasvu, vienti ja innovaatiot toisivat työtä ja toimeentuloa.
Suomen kannalta tilanne on oikeastaan käsittämätön. Suomi on korkean teknologian ja teollisuuden maa, luotettu ja ennakoitava kumppani.
Suomen kaltaiset AAA-luokan maat ovat Euroopassa jo yhden käden sormilla laskettavissa, mutta silti investoinnit ovat vähentyneet enemmän kun keskeisissä kilpailijamaissa.
Samaan aikaan Suomi nuokkuu arktisen aarrearkun, pohjoisen kaivosten ja matkailun äärellä. Herää kysymys, miksi mahdollisuuksiin reagoidaan hitaasti? Miksi elinkeinotoiminnan painopistettä ei voimallisesti suunnata uusteollistamiseen? Jossain mättää pahasti.
Eristynyt, omintakeinen ja nihkeästi maahanmuuttajiin suhtautuva maa ei välttämättä houkuttele, vielä kun päälle tulee kielimuuri. Ulkomaalaisten työllistyminen on osoittautunut vaikeaksi, kaivatut huippuosaajatkin jäävät työttömiksi ja vihapuhe jyllää.
Työryhmät ovat etsineet viisasten kiveä suomalaisyritysten kansainvälistymisen tukemiseen, investointistrategiaan ja pääomamarkkinoiden kasvuun. Kaikki tunnustavat, että vain kasvulla ja tuottavuudella hyvinvointi voidaan turvata myös huoltosuhteen vaikeutuessa.
Tietoa on riittävästi, mutta toimeenpano ontuu. Siinä on hallitukselle haastetta loppukaudeksi.