Meillä oululaisilla on suunnitelmia joka lähtöön. Suunnitella me kyllä osaamme. Parhaita suunnitelmia on tehty 30--40 vuotta. Ja suunnittelu jatkuu.
Hoppuisempi kaupunkilainen saattaisi tässä tilanteessa jo kysellä, emmekö me oululaiset saa mitään todeksi. Suunnitellaan ja suunnitellaan eikä mitään tapahdu missään.
Täytyy sanoa, että oululaisessa suunnittelukäytännössä on paljon hyviä puolia. Kun pysytään suunnittelun asteella, ei pääse tapahtumaan mitään korvaamattomia vahinkoja.
Papereista tai tietokoneiden muisteista typerimmät suunnitelmat ovat aina pyyhittävissä pois, tarkistettavissa hetkeen sopiviksi tai peräti luonnosteltavissa ihan kokonaan uusiksi -- paremmiksi.
Oululaisessa järjestelmässä on hyvä puoli siinä, että ainakin suunnittelijoille on töitä. Toisaalta 12 prosenttia kaupunkilaisista kaipaa työttömänä töitä.
Pitäisikö meidän tarkistaa työllistämispolitiikkaa ja ryhtyä työllistämään suunnittelijoiden sijaan näitä työttömiä?
Vai odotellaanko vielä muutama vuosi tai -kymmen ja muutamat vaalit, niin saadaan Ouluunkin uusia päättäjiä ja ratkaisijoita?
Muutosta on ilmassa. Nuoret naiset johtavat jo valtuustoa ja kaupunginhallitusta. Olisiko heissä miestä panna suunnitelmia toimeksi?
Viime maanantain valtuuston kokous on huima esimerkki suunnitelmista. Kokouksen alkuun jauhettiin tunti pohjavesisuunnitelmia. Tuntui käsittämättömältä, kuinka valtuutetut hyökivät Oulun Veden johtajan kimppuun, kun tämä kertoi pohjavesisuunnitelmista.
Jouni Lähdemäki ja hänen edeltäjänsä ovat vain toteuttaneet päättäjien antamaa tehtävää. Tutkineet ja pohtineet -- suunnitelleet, kuinka oululaiset pääsisivät juomaan raikasta pohjavettä.
Päättäjiltä on unohtunut, miltä Oulujoen vesi maistui ja haisi, kun Muhoksen jätevedenpuhdistamo tulvi yli äyräiden.
Onko päättäjien tarjoama Oulun kaupungin vesihuollon kriisiratkaisu ainoastaan ohjata kaupunkilaiset Lidliin ostamaan euron vichyvesiä?
Se näyttäisi olevan ainoa järkevä liikku, mitä meille on tarjolla, jos jotakin yllättävää sattuu. Toki muistakin kaupoista voi käydä ostelemassa pullovesiä, jos lompsa kestää. Saapahan ainakin pisteitä.
Kauppatorin suunnitelmiakin pohdittiin valtuustossa. Päätökseen asti oli tarjolla jo kauppahallin kulmauksen täydennysrakentaminen.
Valtuusto halusi kuukauden aikaa miettiä, mitä tehdä. Sen voin kertoa, että kesäkuun kokouksessa on samaan aikaan mietittävä myös Lasaretinväylän asemakaava. Mitäpä tehdään Myllytullissa?
Uskaltaako kukaan päättää vai jäädäänkö odottelemaan kumpaisessakin asiassa tulevien sukupolvien ratkaisuja? Se hyvä puoli menettelyssä on, ettei tule ainakaan virheitä.
Jos suunnitelma on huono, niin äänestetään se reilusti kumoon. Rohkeutta pitäisi löytyä.
Romukoppaan voi heittää pelottelun, että yksityisten miljoonat eurot jäävät saamatta. Enpä ole nähnyt viime vuosina sijoittajia, jotka panisivat rahansa likoon ilman voitontavoittelua hyvää hyvyyttään.
Se on aivan varma, että torille tyrkyllä oleva raha on tulossa poikimaan. Sama se on tarkoitus Myllytullin Lasaretinväylän varressakin.
Demokratiassa päättäjän tehtävä on ylevämpi. Hän miettii, mitä ratkaisu merkitsee tulevaisuudelle. Onko se toteuttamiskelpoinen vai ei?
Päättäjän tehtävä ei ole miettiä yksityisen rahan pikavoittoja. Jos yksityisestä rahasta on apua kokonaisuuden kannalta, niin toki sen käyttö on hyväksyttävää ja jopa suotavaa, mutta missään tapauksessa se raha ei voi olla peruste tehdä tyhmiä ratkaisuja.
Pääasia on, että kaupunkilaisten kannalta paras voittaa!