Venäjän uusi presidentti Dmitri Medvedev korosti ensi töikseen laillisuutta ja kansalaisvapauksia, mutta paljon tulevasta on yhä hämärän peitossa.
Venäjä sai keskiviikkona kolmannen presidenttinsä. Kulmikasta Boris Jeltsiniä ja entistä tiedusteluagenttia Vladimir Putinia seuraa nyt nuori lakimies Dmitri Medvedev. Kremlissä nähtiin televisioitu, kellontarkka ja toteutukseltaan mahtipontinen seremonia, joka suorastaan henki Venäjän uutta itsevarmuutta. Ei uuvuttavia puheita, vaan lyhyttä ja täsmällistä toimintaa, jonka keskipisteessä olivat uusi ja eroava presidentti.
Molemmat miehet näyttivät olevan erinomaisessa fyysisessä ja henkisessä kunnossa, toisin kuin usein ennen, kun Venäjällä ja sitä ennen Neuvostoliitossa on valtaa vaihdettu. Sekä kotimaahan että maailmalle välittyi yksiselitteinen viesti siitä, että Venäjä on jälleen nousussa ja että sitä johdetaan määrätietoisesti.
Vallanvaihdontoteutus oli silti vasta onnistunut teatteriesitys. Medvedevin lähtökohta on oudompi kuin hänen edeltäjillään, jotka olivat yksiselitteisesti Venäjän johtajia. Nyt kysytään, mikä lopulta on uuden presidentin ja pääministerinä aloittavan Vladimir Putinin työnjako.
Medvedevin lyhyt virkaanastujaispuhe vahvisti käsitystä hänen lupaavalta kuulostavasta linjastaan. Hän korosti vapauksien merkitystä kansalaisille ja talouselämälle, puhui reilusta ja välittävästä valtiosta, vaati aitoa lain kunnioitusta ja maalaili kuvaa valtiosta, joka tarjoaa asukkailleen kaikkea hyvää ja on matkalla kohti vuosikymmeniä kestävää vakauden aikaa ja asemaa yhtenä maailman parhaista valtiosta.
Tällainen sanojen valinta on jo sinällään hyvä uutinen. Medvedevin ensiesiintymisestä ei välittynyt vahvistuvan suurvallan uhoa ulkomaailmaa kohtaan. Mutta Kremlin kupeessa Punainen tori on jo valmiina huomista Voiton päivän paraatia ja sotilasmahdin esittelyä varten. Vasta aika näyttää, mikä on Medvedevin todellinen linja ja kykeneekö hän ylipäätään ottamaan sen vallan, jonka perustuslaki presidentille suo.
Venäjän uuteen valtarakenteeseen sisältyvistä mahdollisista ristiriidoista on puhuttu paljon. Vaikuttaa melkein siltä, että Venäjän ulkopuolella on vähemmän otettu huomioon sitä mahdollisuutta, että ongelmia ei välttämättä tulekaan. Tällä hetkellä nimittäin sekä Putin että Medvedev toteuttavat samaa käsikirjoitusta, jonka tavoite on määritellä Venäjän politiikkaa todellakin vuosikymmeniksi eteenpäin. Jos presidentin ja pääministerin taustalla on sama ja yhtenäinen valtaryhmä, uusi kuvio voi toimiakin, ainakin aikansa. Inhimillinen tosiasia on, että yhtenäisiä ja pitkäikäisiä valtaryhmiä on harvoin nähty.
Presidentin vastuulla on ulkopolitiikka, jossa Medvedev on kokematon. Kansalaisille hän on antanut lupauksia olojen jatkuvasta kohenemisesta hetkellä, jolloin inflaatio nousee ja ruoka kallistuu.
Medvedevin-Putinin kaksoisvallan lähtötilanne on kuitenkin Venäjän historiaan nähden poikkeuksellisen hyvä. Tähän pisteeseen on päästy lain kirjainten mukaan, mutta demokratian ihannetta aika lailla venyttäen. Kansalaisten selvälle enemmistölle asia näyttää nyt kelpaavan. Mutta entä jos "vapaat ja vastuulliset" kansalaiset tahtovatkin joskus vaihtaa johtajiaan?
Juuri nyt on silti hyvä muistaa, että Putinin presidenttikauden päättymiseen povattiin vielä jokin aika sitten liittyväksi monenlaisia ongelmia. Kremlin keskiviikkoinen seremonia kertoi, että käsikirjoitus on toistaiseksi pitänyt erinomaisesti.
Onkin jo toinen kysymys, saadaanko Venäjä nousemaan näillä opeilla ja pelkillä presidentin puheilla maailman parhaaksi asuinpaikaksi. Isossa maassa on ennenkin kuultu isoja lupauksia.