Pääkirjoitus

Hyviä ja huonoja il­mas­to­uu­ti­sia

Tuoreet tiedot hiilidioksidin määrästä ilmakehässä pakottavat terästämään toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Tuoreet tiedot hiilidioksidin määrästä ilmakehässä pakottavat terästämään toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Presidentti Donald Trumpin päätös vetää Yhdysvallat Pariisin ilmastosopimuksesta oli vastuuton. Se kuitenkin toimi havahduttajana.

Kaksi vuotta sitten Pariisissa pidetty YK:n ilmastokokous päättyi toiveikkaisiin tunnelmiin. 195 maan kesken sovittiin, että maapallon keskilämpötilan nousu rajoitetaan selvästi alle kahteen asteeseen verrattuna esiteolliseen aikaan ja pyritään vielä toimiin, joilla lämpeneminen pysäytettäisiin alle 1,5 asteeseen.

Perjantaina Bonnissa päättynyt YK:n ilmastokokous oli suoraa jatkoa Pariisille. Teemana olivat nyt ne pelisäännöt, joilla päästöleikkauksia valvotaan ja mitataan.

Juuri kokouksen alla julkistettiin ikäviä mittaustuloksia ilmaston tilasta. Maailman ilmatieteen järjestö WMO kertoi viime kuun lopussa, että maapallon ilmakehän hiilidioksidin määrä nousi viime vuonna korkeimmalle tasolle 800 000 vuoteen. Viime vuosikymmeninä hiilidioksidipitoisuuden nousukäyrä on ollut huolestuttavan jyrkkä.

WMO vaati kannanotossaan nopeita leikkauksia hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen päästöihin. Muuten maapallon lämpötila tulee sen mukaan nousemaan tämän vuosisadan loppuun mennessä vaaralliselle tasolle, huomattavasti Pariisin tavoitteiden yläpuolelle.

Iso riski on, että ilmaston lämpeneminen voi johtaa pysäyttämättömään ketjureaktioon, jonka muotoja ja seurauksia ei täysin kyetä arvioimaan. Vaikutukset eivät iske vain ympäristöön vaan myös talouteen ja esimerkiksi lisäävät siirtolaisuuspaineita.

Synkeiden näkymien edessä toiveikkuutta herättää kuitenkin se, että ilmastotieteilijöiden mukaan vaarallinen kehitys on vielä mahdollista pysäyttää.

Itsestään se ei tapahdu. Se vaatii päätöksiä poliittisilta johtajilta ja valveutuneisuutta kansalaisilta. Mitä pitempään tarvittavia päätöksiä vetkutetaan, sitä rankempia ne tulevaisuudessa ovat.

Viime aikoina syyttävä sormi on kohdistunut ennen kaikkea Yhdysvaltoihin ja Kiinaan sekä enenevästi Intiaan. Kiina on maailman suurin hiilidioksidin päästäjä.

Toisen, terveellisen näkökulman asiaan kuitenkin saa, kun katsoo kunkin maiden hiilidioksidipäästöjä asukasta kohden. Näissä tilastoissa Pohjoismaatkaan eivät pysty paistattelemaan edistyneisyydellään.

Esimerkiksi Suomen CO2-päästöt asukasta kohden ovat olleet 20–30 suurimman joukossa. Osasyy huonoon sijoitukseen on rakennusten lämmitykseen tarvittava iso energiamäärä.

Presidentti Donald Trumpin päätös vetää Yhdysvallat ulos Pariisin sopimuksesta oli vastuuttomuudessaan historiallinen. Se ei ehkä kuitenkaan ollut niin vakava takaisku maailmalle miltä alussa näytti. Yhdysvalloissa 20 osavaltiota ja yli 50 kaupunkia on omilla päätöksillään sitoutunut noudattamaan Pariisin tavoitteita.

Kaikkein tehokkain tapa päästä eteenpäin on kuitenkin kansainvälinen yhteistyö. Siinä tarvitaan suunnannäyttäjiä.

EU:ssa ilmastonmuutos kaikkine kielteisine seurauksineen otetaan nyt vakavammin kuin koskaan ennen. Havahtuminen ei ole ollut kovin varhainen, mutta ei ilmeisesti liian myöhäinenkään.