Keppi ja porkkana ovat olleet ahkerassa käytössä, kun Moskova on opettanut naapurimaitaan. Balteilla on tästä omakohtaista kokemusta parilta viime vuosikymmeneltä.
Kun baltit lähtivät omille teilleen 1990-luvun alussa, Venäjä pani suhteet kokonaan poikki. Balteilta ei ostettu mitään, vaikka venäläiskuluttajat olivat tottuneet esimerkiksi balttien elintarvikkeisiin. Liettuan hyväkuntoisten moottoriteiden sanotaan olevan vastalahja siitä, että Liettua toimitti Neuvostoliiton vuosina venäläisiin ruokapöytiin kuuliaisesti sianlihaa. Myös neuvostoaikana rakennetut talot olivat Liettuassa kolmesta balttimaasta parhaat.
Itsenäisyyden aikanakin Venäjän kahden osan (emämaan ja Kaliningradin) välissä sijaitsevalla Liettualla on ollut parhaat suhteet Moskovaan. Rajasopimus on ratifioitu päin vastoin kuin Latvian ja Viron kanssa, ja kauppakin sujuu kohtuullisesti. Syy on hyvin yksinkertainen: neuvostoaikana Liettuaan muutti huomattavasti vähemmän venäläisiä kuin Latvian ja Viron suuriin teollisuuskomplekseihin.
Venäläisvähemmistö on Liettuassa sen verran pieni, ettei sillä ole poliittisia heijastusvaikutuksia. Lähihistorian peruja on sekin, että maatalousväestön osuus on Liettuassa tänäänkin kolmesta balttimaasta suurin. Liettuan maaseudulla hevonen tekee yhä kyntötyöt, talot lämmitetään haloilla ja ruoka säilytetään maakuopissa.
Latvia on Liettuan vastakohta. Siellä venäläisväestön osuus on suurin, ja suhteet Moskovan kanssa kireimmät. Riika oli jo neuvostoaikana suuri teollisuuskaupunki, ja tänäänkin kaupungin kaduilla kuulee todennäköisemmin venäjää kuin latviaa.
Tilanne oli erittäin herkkä 1990-luvulla, kun Latvian omaa identiteettiä ja itsenäisyyttä piti rakentaa. Kielipoliittista provokaatiota seurasi aina kaupallinen kosto, eikä suhteiden normalisoinnista ole oikein tullut mitään. Kun Latvia lisäsi latvian kielen vaatimuksia venäläiskoululaisille, Venäjä ruuvasi Latvian kautta kulkevaa öljyhanaa pienemmälle. Yhteen otteeseen Venäjä yritti ostaa Ventspilsin sataman hallinnoivan yhtiön omiin nimiinsä. Latvialle eivät ruplat kelvanneet.
Viro on suhteissaan Moskovaan jossakin Liettuan ja Latvian välimaastossa, ehkä kuitenkin lähempänä Latviaa. Virolaiset eivät ole yhtä äkkipikaisia kuin latvialaiset, mutta venäläisväestö on Virossakin riittävän iso aiheuttamaan ongelmia. Kiistat kouluopetuksessa käytettävästä kielestä ovat laimentuneet Virossa, mutta Latviassa venäläisväestö marssii yhä kaduilla.
Yhtä kaikki, todelliset Venäjän-tuntijat ovat EU:ssa tänä päivänä baltteja, eivät suomalaisia. Venäläisvähemmistöllä ei ole balttimaiden politiikassa juuri sananvaltaa, mutta taloudessa venäläisillä on vahva asema. Varsinkin Latviassa useat kaikkein varakkaimmista bisnesmiehistä ovat venäjänkielisiä, jotka pääsivät yksityistämisen yhteydessä käsiksi suuriin omaisuuksiin. Virossa venäläisväestö on sijoittanut rahaa muun muassa Tallinnan satamaan, metalliteollisuuteen ja öljykuljetuksiin.
Vanha kulunut sanonta "aika parantaa haavat" sopii erityisen hyvin balttien ja venäläisten suhteisiin. Nato- ja EU-jäsenyyksien myötä Baltia on irrotettu pysyvästi Moskovan talutusnuorasta eikä tilanteen kärjistäminen enää kuulu kenenkään etuihin. Baltiassa varttuu nuorisoa, joka tuskin muistaa neuvostoaikaa ja jonka suhde suureen naapuriin on käytännönläheinen. Virkistyvän kaupan myötä poliittiset suhteetkin palautuvat ennen pitkää normaaleihin uomiin.