Säällinen työ ja sosiaaliturva kaikille, demokratia ja maailmankaupan reiluus ovat erinomaisia tavoitteita. Suunnan muuttaminen vie kuitenkin aikaa. Globalisaatiota eli maapalloistumista ja kansainvälistymistä tutkineen maailmankomission raportti yllätti pahimmatkin epäilijät. Tähän asti on keskitytty talouselämään ja markkinoihin, Kiina-ilmiöön ja maataloustukien vääristymiin. Nyt lähestymistapa on aivan toinen: keskiöön nostetaan ihminen.
Kun tarkastelukulmaa on muutettu, ovat tavoitteet ja suosituksetkin muuttuneet. Komissio esittää, että säällinen työ ja sosiaaliturvan vähimmäistaso on hyväksyttävä kaikkien oikeudeksi. Se edellyttää demokraattisia ja tehokkaita valtioita sekä oikeudenmukaisuutta ja reiluutta maailmankauppaan.
Kahden presidentin, Suomen Tarja Halosen ja Tansanian Benjamin Mkapan, johdolla työskennellyt maailmankomissio on pitänyt jalat maassa. Raportissa ei tavoitella taivaita, vaan asioita, jotka todella voidaan toteuttaa, jos halutaan. Tie tavoitteiden toteutumiseen on kuitenkin pitkä. Työssä tarvitaan jokaista valtiota, yrityksiä, kansainvälistä järjestöä ja ihmisiä. Kun muistaa, millaisissa vaikeuksissa maailman kauppajärjestö WTO tai YK parhaillaan painiskelevat, kovin nopeita tuloksia on turha toivoa.
Globalisaation häviäjinä on pidetty kehitysmaita. Vaaka voi piankin heilahtaa toiseen suuntaan. Esimerkiksi Suomi on hyötynyt globalisaatiosta suunnattomasti. Vielä 1800-luvun alkupuoliskolla olimme köyhä kehitysmaa, joka työtä tekemällä ja tavaroita myymällä eli globalisaation avulla on noussut maailman kärkimaiden joukkoon. Nyt kärsimme Kiina-ilmiöstä. Kun tuotantoa muuttaa Suomea halvempiin maihin, työttömyys lisääntyy. Vastaavasti Kiina ja muut kehitysmaat hyötyvät.
Raportissa vaaditaan kansainvälisten kauppasopimusten muuttamista oikeudenmukaisemmiksi. Näin voidaan tehdä hyvinkin nopeasti maailman kauppajärjestön WTO:n neuvotteluissa. Tällöin esimerkiksi EU:n olisi hyväksyttävä maatalouden vientitukien poisto. Cancúnin kokous Meksikossa syyskuussa päättyi täydelliseen epäonnistumiseen ennen kuin maataloudesta päästiin edes keskustelemaan.
Maailmankauppaan on vaikea saada reiluutta, jos kaikki suojelevat vain omaa tuotantoaan. Tällä hetkellä WTO:n säännöillä pelatussa maailmankaupassa kehitysmaat eivät saa suojella omia kehittyviä teollisuudenalojaan ulkomaista kilpailua vastaan. Kysymys on kuitenkin samoista tikapuista, joita pitkin Suomi on kiivennyt maailman huipulle.
Oikeudenmukainen maapalloistuminen edellyttää tehokkaita kansainvälisiä instituutioita. YK painii parhaillaan uskottavuuskriisissä. Esimerkiksi 0,7 prosentin kehitysaputavoite on ollut voimassa iät ja ajat. Kovin harvat maat sitä kuitenkin noudattavat.
Maailmankomission raportti perustuu terveen järjen vaatimuksiin, joista on puhuttu vuosikausia. Siinä esitetään useita perättäisiä muutoksia, joilla globalisaatio saadaan kammetuksi parempaan suuntaan. Ihmisläheisen näkökulman ohella raportissa korostuu valtiokeskeinen näkemys eli se, että poliitikkojen päätöksillä saadaan globalisaatio hallintaan ja toiminta valvontaan. Noinkohan on?
Jos poliitikot olisivat voineet päättää, globalisaatiota ei olisi olemassakaan. Maapallon "sosialisointi" tuskin onnistuu tällä vuosisadalla, tuskin seuraavallakaan. Siksi pääpaino kannattaisikin suunnata kansainvälisiin järjestöihin. Jos edes WTO:n säännöt saataisiin ensi alkuun reiluiksi, maailmankomissio voisi olla tyytyväinen.