Suomen ja Venäjän suhteet ovat kunnossa. On tervettä, että pulmista puhutaan avoimesti.
Venäjän presidentin Vladimir Putinin Suomen-vierailua odotettiin hivenen jännittyneinä. Ainakin Putinin ja tasavallan presidentti Tarja Halosen yhteinen lehdistötilaisuus osoitti, että valtioiden suhteet ovat hyvällä tolalla, mutta eivät pulmattomat.
Silloin kun suhteiden väitetään olevan ongelmattomat, pulmia tapaa muhia pinnan alla sitäkin enemmän. Tästä ovat hyvässä muistissa Suomen ja Neuvostoliiton väliset suhteet. Niitä ylistettiin ongelmattomiksi, mutta kulisseissa tapahtui aivan muuta. Putinin vierailu osoitti uudelleen sen, että suhteet ovat normalisoituneet. Ongelmista kestää puhua julkisesti ilman, että ne paisuisivat merkitystään suuremmiksi.
Suurimmat pintaväreet tulevat tavallaan mutkan takaa, joko Euroopan unionin tai Baltian kautta. Venäjä yrittää puhkaista Suomen kiinni pitämän viisumijärjestelmän vetoamalla siihen, että muista EU-maista Italia, Ranska ja Saksa ovat jo sopineet viisumivapaudesta Venäjän kanssa.
Vaikka viisumivapaus koittaa varmaan lähivuosina, Suomen ei pidä suotta kiirehtiä. Hyvä rajavalvonta sekä hyvin järjestetty ja ongelmaton liikkuminen rajan yli molempiin suuntiin on molemmille rajanaapureille tärkeä kansallinen etu. Niin kauan kuin esimerkiksi matkustusasiakirjoja koskeva järjestelmä vuotaa, viisumivapaus toisi vain uusia ongelmia. Halonen sanoi, että Suomen tulevan EU-puheenjohtajuuskauden eturivin asioihin kuuluu saada aikaan EU:n ja Venäjän välille viisumikäytäntöjä koskeva puitesopimus. Kannanotto on perusteltu, mutta sopimus ei synny helposti.
Virossa ja Latviassa asuvien entisten neuvostoliittolaisten kohtelu nousi vierailulla taas esille. Suomen mukaan Viron ja Latvian lainsäädännöt täyttävät EU-kriteerit. Käytännön elämässä väestöryhmien suhteissa on varmasti paljon parannettavaa, molemmin puolin. Valtioilla on oikeus asettaa tiettyjä ehtoja kansalaisuudelle. Näiden ehtojen on täytettävä taas kansainväliset sopimukset.
Kolmas erimielisyyden aihe on suorempi ja koskee suhtautumista kansalaisjärjestöjen toimintaan. Putin ilmoitti vastustavansa sitä, että ulkomailta rahoitettaisiin poliittista toimintaa Venäjällä; hän laski sen piiriin myös kulttuurin ja ympäristönsuojelun. Halosen neuvo oli, ettei kansalaisjärjestöjen toimintaa voi eikä kannata yrittää valjastaa. Neuvo oli hyvä, mutta se taitaa kaikua kuuroille korville.
Poliittisesti ehkä merkittävintä oli se, että Putin löi jo ratkaisevan tuntuisesti oven kiinni paljon arvuutellulle kolmannelle presidenttikaudelleen. Putin sanoi, että vaikka hän haluaisikin, Venäjän perustuslaki ei anna mahdollisuutta asettua enää ehdolle vuoden 2008 presidentinvaaleissa. Vaikka Putin pehmensi lausuntoaan sillä, että vaaleihin on vielä runsaasti aikaa, lausunto on tärkeä, ja se pitää ottaa todesta.
Presidenttien keskusteluissa oli mukana vain yksi avustaja ja tulkki molemmin puolin. Vaikka keskustellut asiat varmaankin käsiteltiin etukäteen ja käsitellään jälkikäteen myös valtioneuvoston vastuullisten ministerien kanssa, Suomen perustuslakiin järjestely sopii vähintäänkin huonosti.
Ja vaikka ministerit tulevat informoiduiksi, kansalaisilla on oikeus saada nyt annettua enemmän tietoa. Valtioneuvoston sidonta nykyistä selkeämmin presidentin tapaamisiin ulkovaltojen johtajien kanssa takaisi ainakin sen, että eduskunta tulisi paremmin informoiduksi. Kaikki asiat eivät valtionpäämiestasolle edes kuulu. Tästä räikeä esimerkki oli se, että presidentit keskustelivat emolehmien viennistä Venäjälle.