Hyvät neuvot vaikuttavat yksinkertaisilta ja järkeviltä, mutta miksei niitä noudateta? Kun alavieskalainen jalkojenhoitaja ja hieroja Sirkka Eerola latelee asioita koulutuksen ja pitkän kokemuksen perusteella, tuntuu jalkojen terveyden ja kenkien kunnon vaaliminen selvältä.
Turhamaisuuden tai kitsastelun vuoksi tulee ostetuksi hiostavia ja liukkaita muovikenkiä huippukorkeine korkoineen, ja kaiken lisäksi joskus vielä liian pieniä.
Ehkä yleisin vääränlaisista kengistä johtuva jalkaongelma on ison varpaan sisäänkasvanut kynsi. Se lähtee kasvamaan sisäänpäin, jos käyttää kapeakärkisiä ja korkeakorkoisia kenkiä. Se on ensin aristava ja sitten tosi kipeä.
"Minun erikoisosaamistani on hoitaa ongelma jousella, jonka päät laitetaan kynnen alle. Hoito on kuin hampaan oikomista ja se kestää puoli vuotta, mutta kipu helpottaa heti, kun jousi laitetaan. Jousi vaihdetaan kuukauden välein. Hoidolla saadaan muutetuksi kynnen kasvusuunta. Osa lääkäreistä lähettää asiakkaan jalkojenhoitajalle. Toiset ovat innokkaita poistamaan kynnen kirurgisesti, mutta se ei muuta kasvusuuntaa."
Joskus ongelma on hankala. "Olen nähnyt sen aiheuttavan ruusunkin asiakkaan jalkaan. Jousihoitoa ei nykyään osaa monikaan tehdä, vaikka jousesta ei ole mitään haittaa. Se on kirurgin metallia, jossa ei ole nikkeliä." Oikaisun jälkeen voi käyttää korkokenkiä, mutta suositus on kaikille, että korkeita korkoja käytetään vain juhlissa ja maltillisesti.
Vanhoista juhlakengistä ei tule kelvollisia työkenkiä. Jokapaikan kenkiä ei ole olemassa, vaan kuhunkin tarkoitukseen on omansa. Aamutossut kuuluvat vain aamuun. Reinoilla ei lähdetä kaupungille eikä kävelylle.
Kynnen sisään kasvaminen voi johtua myös väärästä leikkauksesta. Kynnet leikataan suoraan, eikä kulmia poisteta. Viilalla niitä voi vähän viimeistellä.
"Sisään kasvaminen voi olla myös perinnöllistä, sillä olen hoitanut lapsiakin. Oli kolme sisarusta ja serkku, jotka kärsivät tästä vaivasta."
On myös sellaisia vannoutuneita korkokengän käyttäjiä, joille ei tule ongelmia. He laittavat päkiän kohdalle pehmusteen silikonista tai geelistä. "Akillesjänne heillä varmaan on kutistunut jalan asennon vuoksi."
Kerrotaan, että keskieurooppalaiset naiset vievät uudet korkkarinsa suutarille pehmusteen laittoa varten.
"Ihmettelen pankkineitien ohutpohjaisia korkokenkiä kivilattialla. Jalkaan tulee kova tärähdys ja sitä joutuu koko ajan jännittämään liukkauden vuoksi. Vielä 60-luvulla tarjoilijoiden kuului käyttää töissä korkokenkiä. Onneksi asenteet ovat muuttuneet, ja nyt heillä on hameenkin kanssa asialliset, tukevat työkengät."
Äidit kauhistelevat, kun murrosikäiset haluavat kulkea ympäri vuoden ohutpohjaisissa kumitossuissa tai ballerinoissa.
Ohueen pohjaan suhtaudutaan kahdella tavalla. Toisten mielestä ohutpohjainen ja matala kenkä on parempi kuin tukeva, paksupohjainen, koska ihmistä ei luotu kävelemään kengät jalassa. Heidän mielestään avojaloin ei tule virheasentoja, ja jalkojen tuntoaisti pysyy herkkänä.
Toinen koulukunta vaatii, että iskunvaimennuksen pitää olla niin hyvä, ettei tärähdys tunnu jalassa. Kärjessä pitää olla tilaa sekä leveys- että pystysuunnassa.
Kantakupin kannan takana pitää olla tukeva ja suojaava. Säädettävä nauha- tai tarrakiinnitys on paras, koska kaikkien jalat turpoavat iltaa kohti.
Hengittävä, aito nahka on paras kenkämateriaali, koska se ei tunnu kuumalta ja se mukautuu jalan mukaan. Kokonahka on ihanne, mutta aina ei sellaisia kenkiä helposti löydä ja ne ovat myös kalliit.
Irtopohjalliset ovat hyvät kaikille ja etenkin hikoileville jaloille, koska niitä voi pestä ja kuivattaa. Nappaskenkiin laitetaan päkiän kohdalta paksumpi pohjallinen.
Kovettumia, känsiä ja vasaravarpaita tulee, kun käytetään liian pieniä kenkiä. Niitä käyttävät sekä naiset että miehet. On tosiasia, että jalat tulevat isommiksi iän myötä, koska niiden rakenne muuttuu. Raskauksien, iän ja ylipainon vuoksi holvikaari laskeutuu ja jalasta tulee suurempi.