reference>Haapavedellä järjestelmällisesti harjoitettu klassisen ja kansanmusiikin yhteistyö tukee toinen toistaan. Alan koulutuksessa tyylilajista riippumatta noudatettu korkea vaatimustaso tuottaa alueellisen kulttuurielämän rikastukseksi musiikillisilta edellytyksiltään monialaisia esiintyjiä.
Hedelmällinen ja vaikutinrikas ympäristö kasvattaa seudun väkimäärään nähden varsin runsaasti myös nuoria taiteilijoita, joiden valmiudet ja taiteellinen näkemys mahdollistavat menestyksellisen toiminnan musiikin ammattilaisina moniottelijoina.
Haapavesi-Folkin 20-vuotisjuhlakonsertti oli erinomainen esimerkki tämän pitkäaikaisen työn tuloksista. Tilaustyönä toteutetun konsertin ohjelmiston ovat säveltäneet kuusi haapavetistä nuorta taiteilijaa, joista osa jo työskentelee alalla ympäri Suomea. Kuvaavasti säveltäjät myös muodostivat konsertin toteuttaneen orkesterin.´
Liekö jaettua sävellysvastuuta koordinoitu, mutta konsertti muodosti kuudesta tekijästään huolimatta kokonaisuuden, jonka olisi yhdentoista eri kappaleen sijasta voinut nimetä myös yhtä moniosaiseksi folk-sinfoniaksi.
Sävellykset tukeutuivat eri aikakausien tansseihin, mutta eivät orjallisesti vaan paremminkin pohjana käyttäen.
Muuten valtavirtana olevaa polskaa oli suoranaisesti vain osa Aki Päivisen avauskappaleesta, G-duuri marssista ja polskasta.
Päivisen mainittu sävellys oli lähinnä perinteistä kansanmusiikkia, länsirannikkovaikutteinen teos, joka kuvaa viuluperinnettämme sellaisena kuin se on ehkä parhaimmillaan ollut; kansainvälisenä mutta itsellisenä, kaunopuheisena mutta jalat maassa. Päivisen monialaisuutta kuvaa hänen toinen sävellyksensä ABC-jenkka, jossa viulusuffle on onnistuneesti yhdistetty kotimaiseen sottiisitraditioon.
Perinteisestä alusta konsertti eteni sottiisin, hambon ja valssin kautta huippukohdan muodostavaan Hanna-Mari Aholan sävelmään Dali-unet.
Balkan-henkisesti rytmitetty teos on kokeileva, kuitenkin eri musiikkityylien parissa jo koetelluissa tehokeinoissa pysyttelevä.
Tätä seurannut konkari Juha-Matti Kurran menuetti palasi jo kansanmusiikinomaisempaan ilmaisuun.
Juha Yli-Kotilan Kukonpojan paremmat puolet vei yleisön svengin maailmaan. Teoksen improvisatorisen osan madoliinisoolossa Aki Päivinen osoitti, että muusikkous on lopulta kaiken perusta.
Kirkkokonsertin annin säveltäjinä olivat Händel,Vivaldi ja Hristo Danchev yhdessä nimettömäksi jääneiden kansanmuusikkojen kanssa. Kokonaisuutena konsertti oli poikkeuksellisen ehyt ja onnistunut.
Oman osuutensa lisäksi Haapaveden kamariorkesteri tuki ja elävöitti myös Väsen-yhtyeen esiintymistä, tehden ryhmän sankarihevistä entistäkin dramaattisempaa.
Vivaldilta kuultiin sekä a-molli viulukonsertto että harvinaisempi G- duurikonsertto kahdelle mandoliinille. Viulukonsertossa esiintyi solistina vasta 10-vuotias Viktorija Lezhneva. Hänen hämmästyttävään osaamisensa on Petroskoin musiikkiopiston lisäksi myös lahjakkuuden tulosta. Lezhnevan intonaatio oli selkeä ja soitto myös largossa varmaa ja puhdasta.
Petri Hakala ja Jarmo Romppanen kärsivät jossain määrin kirkon akustiikasta, joka ei suosi mandoliinin lyhyttä ääntä ja Vivaldin sille kirjoittamia juoksutuksia.
Hristo Danchevin Banda Aceh, perinteen mukainen lamento vei hetkiseksi vakavan aiheen äärelle.
Irlantilaistrion esittämä, 1700-luvun hovisäveltäjän Turlough O´Carolanin teos (O´Carolan´s Draft) muistutti myös, että klassisen musiikin hyödyntäminen on myös muissa kulttuureissa luonteva osa kansan- ja kansanomaista musiikkia.
Kirkkokonsertin runsaslukuinen yleisö antoi myönteistä palautetta jo tilaisuuden päättäneen Arnold Chivalalan Impro 2 -teokseen osallistumalla.
Juhlakonsertissa Piia Kleemola sanoi Haapavesi Folk -festivaalin kasvattaneen heistä kansanmuusikkoja.
Etenkin kirkkokonsertin perusteella tuli taas kerran selväksi, että kyse ei ole siitä onko musiikki klassista, kansanmusiikkia tai jotain muuta, vaan siitä onko se enemmän tai vähemmän parempaa. Näissä konserteissa kuullun perusteella festivaalin 20-vuotista taivalta kelpaa hyvinkin juhlia.
