Monesti ajatellaan, että on hienoa mennä ulkomaille yliopistokoulutukseen. Silmät voivat kuitenkin aueta karumman todellisuuden edessä ja omankin maan vahvuudet nousta mieleen.
Itselleni mielenkiintoinen kokemus oli lomamatka sattumalta Lissaboniin tuhansia ihmisiä eri puolilta maailmaa koonneen Web summit -konferenssin aikana.
Metrot, junat ja linja-autot kuhisivat nörttejä, joilla roikkui tunnuslappu kaulassaan. Muutamat saivat kuulla myös vastauksen, mistä olen kotoisin.
Ykkösasiana oli mielikuva, mistä Suomi tunnetaan? ”Pisa.. your country so good educated.” Ex-opettajana kylvin hetkisen yllättävässä arvonnousussa. Suomessa kyllä sanotaan virallisin äänenpainoin joskus jotain hyvästä opettajakoulutuksesta. Harvoin peukutetaan ”jee, me teimme sen” – siis tunteella.
Kun näkee nuoren israelilaiskaunottaren kasvoilta elämänilon ja kuulee sanat: ”We make the world better with technology”, sitä hetken ajattelee, pitäisikö vastata suomalaisella marraskuun ilmeellä, että meillä ei mene hyvin. Kaikki on muka mennyt pieleen tämän hallituksen aikana.
Kumpi kannattaisi valita: Suomi-kuva kaiken maailman nörttien silmissä vai Suomi-kuva kotoisen median ja ihmisten valitusten pohjalta. Mutta muuttuuko maailma paremmaksi hapanta ilmettä näyttäen ja hampaita kiristellen? Eikö kannattaisi ennemmin hehkuttaa hyvää koulutusta, joka on saavutettu miltei yhden sukupolven aikana?
Eikö pitäisi olla iloinen siitä, mitä meillä on? Ulkomailla koulutuksemme tunnetaan jo brändinä.
Siitä huolimatta voidaan parantaa jo luotua järjestelmää ja auttaa eteenpäin syrjäytymisuhassa olevia nuoria. Voidaan nostaa Pisa-notkahduksia entiselleen. Tutkimusten mukaan hyvän koulutuksen ulkopuolelle putoamista aiheuttavat usein lasten ja nuorten henkilökohtaiset, inhimilliset vaikeudet. Koulu koettaa osaltaan tukea heitä näissäkin haasteissa. Vika ei ole systeemissä.
Oppimiseen kuuluu oma-aloitteisuus ja into. Se kasvaa myönteisessä ilmapiirissä. Vaikka aluksi mainitsemani ulkomaalaisten iloiset lausahdukset olisivat vain hyvän sivistyksen saaneiden nuorten pintapuolisia kohteliaisuuksia, siitä huolimatta olen sitä mieltä, että meillä Suomessa on yleisessä asennekentässä parantamisen varaa.
Tuula Väyrynen
äidinkielen lehtori, eläkeläinen
Kempele
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.