Matti Vanhasen hallitus suoriutui huippuvauhdilla tämänvuotisesta budjettiriihestään, koska suuret pulmat oli ratkottu suhteellisen tasapainoisesti jo etukäteisvalmistelussa. Budjetin tasapainotukselle hallitus heitti sen sijaan ikävästi hyvästit tässä riihessä.
Keskustan, SDP:n ja RKP:n hallitus näytti keskiviikkoiltana Vanhasen ja valtiovarainministeri Antti Kalliomäen johdolla pitkää nenää kaikille niille, jotka olivat ennakoineet tavallista tiukempaa ja vaikeampaa budjettiriihtä tälle vuodelle. Tällaisia ennustajaeukkoja ei ollut aivan vähän, vaikka piti olla nähtävissä, että kohuttu väyläkiista oli vain poliittista pintakuohua ja että budjettiesityksen etukäteisvalmistelu oli ollut poikkeuksellisen tehokasta.
Päivän mittainen budjettiriihi on hyvä saavutus, mutta laskentatapa hämää. Ministerit eivät siirtäneet tällä kertaa suurimpia kiistojaan tavan mukaisesti Säätytalolle avainministerien murheeksi. He ratkoivat niitä etukäteen pienessä piirissä - ja tietenkin myös julkisuudessa. Jos etukäteisvalmistelu otetaan huomioon, niin kyllä riihen tuhrautui ainakin kaksi päivää, ellei enemmänkin.
Mutta mitäpä siitä. Tärkeintä on lopputulos, joka on monin osin kohtuullisen hyvä lukuunottamatta suurta linjaa, budjetin tasapainotusta vaalikauden loppuun mennessä. Hallitus on sitoutunut siihen ohjelmassaan, mutta nyt on nähtävissä, että se on tyhjää retoriikkaa. Vanhasen hallitus tekee vielä yhden budjetin vaalien alla, mutta sen avulla ei talousarviota saada tasapainoon. Ratkaiseva korjausliike olisi pitänyt ottaa nyt, mutta se jäi tekemättä.
Kalliomäen talousarvioesitys on yli 600 miljoonaa euroa alijäämäinen, ja se katetaan lisäämällä valtion velkaa. Tästä huolimatta valtionvelka alenee bruttokansantuotteeseen suhteutettuna 39 prosenttiin, joten velka ei onneksi muodosta erityistä uhkaa valtiontaloudelle.
Talousarvioesitys sisältää muutamia hyviä uusia avauksia sekä korjaa ilmeisiä epäkohtia. Kiinnostava avaus on esimerkiksi työsuhdematkalippu. Epäkohtia korjataan taas köyhyyspaketin avulla, vaikka sen koko - 30 miljoonaa euroa ensi vuonna ja 90 miljoonaa euroa 2007 - ei varmaankaan tyydytä juuri ketään.
Köyhyyspaketti solmittiin pääministerin johtamassa suppeassa ministeriryhmässä keskiviikkoaamuna yhtenä viimeisistä asioista ennen varsinaista riihtä. Köyhyyspakettiin ei riittänyt enempää euroja enää sen jälkeen, kun väyläkiistat oli päätetty hoitaa pois päiväjärjestyksestä punamultahallitusten perinteiden mukaan rahalla eli kasvattamalla liikenneinvestointeja sulle mulle-periaatteen mukaan.
Jos väyläkiistan lopputulosta katsoo vain liikenteen kannalta, sitä on vaikea kritisoida suureen ääneen. Kaikki ensi vuonna tapahtuvat liikenneinvestoinnit maalla ja merellä tulevat todelliseen tarpeeseen, ja hallituksessa hyväksytty suunnitelma seuraavien vuosien investoinneiksi on tasapainoinen. Kun rahat eivät riitä kaikkeaan, on pakko tehdä valintoja.
Pohjois-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan kannalta lopputulosta voi pitää erinomaisena. Raahen meriväylä ja Kuusamontien parannus Oulun kaupungin alueella Ruskon teollisuusalueen hyväksi pääsevät ensi vuoden budjettiin, ja vuoden 2007 budjettiesitykseen on varattu rahaa Oulun ja Seinäjoen välisen radan parannukseen. Kuusamontie on näistä suurin yllätys.
Vaikka Oulun elinkeinoelämä ajoi Kuusamontien parannusta kuin käärmettä pyssyyn, se ei olisi päässyt Kalliomäen "välistävetolistalle" ilman kaupunginjohtaja Kari Nenosen aktiivisuutta ja idearikkautta sekä ilman valtiosihteeri Raimo Sailaksen taustatukea ratkaisevalla hetkellä. Oulu rahoittaa 25,7 miljoonan markan tieinvestoinnin omasta pussistaan ja Kiiminki osallistuu kustannuksiin pieneltä osin. Valtio maksaa rahat takaisin niille 2009. Oulun ja Kiimingin rasitteeksi järjestelystä jäävät korkokulut. Tällä erikoisjärjestelyllä varmistettiin kuitenkin se, että Kuusamontien perusparannus toteutuu rasittamatta budjettikehystä.
Vanhasen ja Kalliomäen ajama kaavoituspakko muuttui vaatimattomaksi rakentamattomien tonttien korotetuksi kiinteistöveroksi pääkaupunkiseudulla ja lisäselvityksiksi. Oulua vaivaa myös tonttipula ja kaupunki käyttää kaavoitusta sääntelyvälineenä, mutta se pääsee pujahtamaan kuin koira veräjästä. Onneksi Oulun ympäristökunnissa tontteja riittää kuitenkin edulliseen hintaan.