antti.ervasti@kaleva.fi
Lapin kullan tehtaan lakkauttaminen Torniossa oli yksi viilto lisää Suomi-neidon ruumiiseen. Pohjoisessa haavat ovat syvimpiä ja vuotavimpia. Vaikka Lapin Kulta ei maultaan juuri poikkea muista isojen panimoiden perusoluista, hanojen sulkeminen on suuri tragedia alueelle tärkeiden 130 työpaikan menetyksen takia.
Suomalaisen epäolutkulttuurin piirre on, että juodaan kännin vuoksi halvinta olutta, eikä maulla ole merkitystä. Lapin Kullan 12-päkkejä näkyi harvemmin huipputarjouksissa, mikä saattaa olla osasyy tehtaan lakkauttamiseen.
Pohjoisen viimeiseksi jäävässä suuressa panimossa on tehty maistuviakin oluita. Kymmenkunta vuotta sitten markkinoille tuli erinomainen LapinKullan Legenda, jonka valmistus kuitenkin lopetettiin vaivihkaa ilmeisesti huonon menekin takia. Lapin Kulta valmisti vielä viime vuonna Jouluolutta, joka oli yksi parhaista isojen panimoiden sesonkituotteista.
Hartwall-konsernin johtajia kehuttiin ammattitaitoisiksi ja kaukaa viisaiksi. Tornion tehtaan alasajo olisi muka kauaskantoinen ratkaisu. Melkoiselta vitsiltä vaikuttavat yhtiön nettisivuilta löytyvät arvot: kuluttajalähtöisyys, asiakaskeskeisyys, luottamus ja vastuullisuus, jossa luvataan kantaa yhteiskunta- ja ympäristövastuu sekä noudattaa hyvää liikemiestapaa.
Siinä Hartwall tekee virheen, jos luulee, että muualla kuin Lapissa valmistetun Lapin Kullan menekki ei notkahda. Netissä leviävät Hartwallia ja Lapin Kultaa boikotoimaan kannustavat adressit, joihin on liittynyt jo ainakin toistakymmentä tuhatta ihmistä. Luultavasti lisää tulee nopealla tahdilla.
Koko maalta ei tietenkään riitä solidaarisuutta Tornion tehtaan kohtalolle ainakaan kovin pitkään, mutta luultavasti puoli maata hyljeksii yhtiön tuotteita vielä kauan senkin jälkeen, kun Torniosta valmistuu viimeinen pullo. Se ei voi olla näkymättä menekissä.
Aika härskejä ovat olleet kirjoitukset, joissa on iloittu Lahteen tulevasta 20 lisätyöpaikasta ja krokotiilin kyyneleet silmissä pahoiteltu Tornion kohtaloa.
Oluen pano on siitä kummallista liiketoimintaa, että sitä ei kannata tehdä isoja määriä muualla kuin Etelä-Suomessa. Kuitenkin kaikkialta maailmasta Kiinasta lähtien sitä kannattaa tuoda tänne pohjan perukoille asti.
Oululaiset muistavat kaiholla Toppilan oluita ja Italia-limonaatia, jonka etiketissä purjelaiva kiiti yössä. Niin vain sekin piti mennä lopettamaan. Nokian panimon valmistamat uusioversiot eivät tunnu oikeilta.
Tällä hetkellä olutta tehdään kuitenkin Kiimingissä. Hassua kyllä, sitä saa vain Saariselällä ravintolassa paikalliseksi olueksi nimettynä. Kiiminkiläinen ei voi maistella paikallista olutta Kiimingissä vaan täytyy matkustaa 500 kilometriä.
Joitakin vuosia sitten Kiimingissä valmistettiin olutvierrettä ja kuljetettiin useisiin panimoravintoloihin ympäri Pohjois-Suomea. Vasta ravintoloissa olut käytettiin ja laskettiin hanasta asiakkaille. Toiminta kutistui jostakin syystä nykyisen kaltaiseksi.
Uuden panimon perustaminen Lapin Kullan tiloihin olisi hieno asia mutta korvaisi menetetyistä työpaikoista murto-osan. Pienillä panimoilla on merkittävä osansa suomalaisessa olutkulttuurissa. Meikäläisten kauppojen hyllyiltä löytyy muun muassa Laitilan, Nokian ja Seinäjoen panimoiden tuotteita - vähän kalliimpia mutta taatusti parempia kuin mauttomat lagerit. Tunturipurojen kullalla olisi markkinoita.