Sievissä asuvan Hannu Maunumäen, 25, pokka pitää hyvin. Vaikka vuonna 1988 alkanut koulutaival päättyy keskiviikkona, ei mies ole haikea tai surullinen. Valmistuminen Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun Ylivieskan yksiköstä tuo lähinnä helpotuksen tunteen.
"Toki kavereita jää kaipaamaan, mutta muuten tunnelma on mahtava. Ihan heti ei ole tarkoitus koulunkäyntiä jatkaa", kone- ja tuotantotekniikan insinööripaperit kuittaava Maunumäki naurahtaa.
Moneen ikätoveriinsa verrattuna Maunumäki on onnellisessa asemassa. Taskusta löytyy elektroniikan sopimusvalmistajan Scanfilin kanssa solmittu määräaikainen työsopimus. Työt Sievin elektroniikkatehtaan kokoonpanolinjalla jatkuvat ainakin syksyyn saakka.
"Nyt näyttää siltä, että tarjolla olisi esimiestehtävä linjanvetäjänä. Katsotaan, mitä tapahtuu", Maunumäki hymähtää.
Siirtyminen työelämään on nuorelle aikuiselle suuri haaste. Kun koulunkäynti on rytmittänyt elämää liki toistakymmentä vuotta, saattaa työelämän arki tuntua raskaalta ja yksitoikkoiselta.
Aamu-uninen voi jättää luentoja väliin silloin tällöin, mutta työnantajat eivät anna armoa. Jos työnteko ei maistu, miestä tai naista vaihdetaan.
Hyppääminen työmiehen arkeen ei ole tuottanut vaikeuksia Maunumäelle. Jo opiskeluaikana Scanfilin elektroniikkatehdas tuli tutuksi.
"Ehkä se on vähän pehmentänyt laskua", Maunumäki aprikoi.
Yksi työelämään siirtymisen seuraus on, että nuori ihminen joutuu tarkastelemaan vapaa-ajan viettoon liittyviä kysymyksiä uudesta näkökulmasta. Näin kävi myös Maunumäelle.
Opiskelija-Maunumäki toimi takavuosina Kiekko-Siskojen jääkiekkojoukkueen huoltajana. Työmies-Maunumäkeä ei ole Ylivieskan jäähallissa enää nähty.
"Kulkeminen neljä kertaa viikossa Sievistä Ylivieskaan ja takaisin ei tuntunut järkevältä. Opiskeluvuosina oli enemmän aikaa harrastuksille."
Nyt Maunumäki jakaa vapaa-aikansa avovaimon ja talvella talouteen kotiutuneen Riki-koiran kanssa. Vajaa puolivuotias labradorinnoutaja pitää isännän kiireisenä.
Vaikka päivät ovat täynnä ohjelmaa, ehtii Maunumäki nipistää aikaa myös itselleen.
"Aika paljon tulee lenkkeiltyä, kesällä juosten sekä rullaluistellen ja talvella hiihtäen."
Täysipäiväisellä työnteolla on puolensa. Opintorahalla ei jätti-investointeja tehty, mutta nyt sieviläisen rivitaloasunnon edustalla seisoo isännän silmäterä, 600-kuutioinen moottoripyörä. Kun Kawasakin mylly pyörähtää käyntiin, unohtuvat työkiireet välittömästi.
"Jos olisin työtön, ei pyörää varmaan olisi tullut hankittua", Maunumäki myöntää.
Juuri tällä hetkellä Maunumäen elämä on mallillaan, mutta tulevaisuuteen liittyy myös epävarmuustekijöitä.
Scanfilin kaltaiset elektroniikan sopimusvalmistajat elävät suurten muutospaineiden aikaa.
Globalisaatio on tosiasia, joka vaikuttaa nuorten ihmisten elämään maapallon jokaisessa kolkassa - myös Sievissä.
"Suuri kysymys on, mistä löytyy vakituinen työpaikka. Määräaikaisen työsuhteen varaan on vaikea rakentaa elämää. Nyt mennään eteenpäin päivä kerrallaan", Maunumäki sanoo.
Maunumäki on tyypillinen 2000-luvun nuori aikuinen, joka tiedostaa tosiasiat. Työn perässä on liikuttava sinne, missä töitä on tarjolla. Sieviläisinsinööri ei tyrmää ajatusta maisemien vaihtamisesta.
"Oulun alue on yksi mahdollisuus. Siellä olisi tuttuja jo entuudestaan."
Aivan millä tahansa ehdoilla Maunumäki ei ole valmis muuttamaan. Myös kihlatulle pitäisi löytyä töitä samalta suunnalta.
"Mutta parasta olisi, jos voisimme asettua pysyvästi Sieviin. Maatalon poika viihtyy parhaiten maaseudun rauhassa."
Innokkaasti pihalla touhuava Riki taitaa olla isännän kanssa täysin samaa mieltä.