Kokeilin tätä
"Pitäisiköhän käydä varmistamassa, ettei näihin lihapulliin ole käytetty korppujauhoja?"
Tähän on tultu. Että ihmisen, joka on karttanut ravintoainetaulukkoja kuin ruttoa, pitää löytää itsensä ravitsemusliikkeen pöydästä siemailemassa nimenomaan kuivaan viiniin tehtyä valkkarisoodaa ja pohtimassa, uskaltautuako työntämään suuhunsa tapaslihapulla vai ei.
Perunasta ja pastasta luopuminen ei tunnu missään; niitä ei parin vuoden takaisen karppauskokeilun jälkeen ole tullut juuri syötyä muutenkaan. Riisi kirpaisee vähän. Pulla ja keksit eivät kuulu ohjelmistoon muutenkaan, limsoista ovat jo käytössä sokerittomat versiot. Karkkeja ja suklaata tulee syötyä harvoin.
Mutta leipä ja jäätelö. Eikö voisi olla dieettiä, joka sallisi ohrarieskan ja jäätelön?
Leipäaddiktille ei ole surullisempaa näkyä kuin aamukahvin vieressä möllöttävä kananmuna. Onneksi ei ole myöskään kekseliäisyydessään karppaajaa voittanutta kotikokkia. Karppaus.info-sivustolta (oiva tieto- ja reseptilähde muuten) löytyy kananmunasta, rahkasta ja siemenistä valmistettavan leivän ohje.
Ei se nyt lämmintä sämpylää tai paahdettua ruisleipää voita, mutta onpahan yllättävän maukas ja leipämäinen siihen nähden, ettei jauhoja ole käytetty kuin ripaus.
Jo parissa päivässä käy ilmi kaksi asiaa: Varsinkin leivän ja pastan aiheuttama vatsan turvonneisuus on tipotiessään. Poissa on myös lounasta seuraava saamaton olotila - tuttavallisemmin ähötys - jonka aikana järki tuntuu seisovan eikä näppäimistöstä irtoa mitään järjellistä.
Fyysisen hyvän olon tuoma innostus on vaarassa aina hetkeksi lässähtää, kun seisoo valmiiden ruokapatojen äärellä. Hiilihydraatteja on melkein kaikessa. Tätä ongelmaa ei tietenkään ole, jos tekee itse ruokansa. Melkein mitä tahansa ruokaa voi valmistaa ainesosia muuntelemalla myös vähähiilihydraattisena.
Kuukauden jälkeen olo on hyvä. Kiloja on lähtenyt puolenkymmentä. Osasyytä lienee siinäkin, että vastaan on tullut omassa henkilöhistoriassa ennenkuulumaton tilanne: ei oikeastaan tee mieli syödä. Kun ei himoitse yhtäkään sallituista ruoka-aineista, ei tule naposteltua turhaan.
Ohrarieskaa ja jäätelöäkin tulee ajateltua yhä harvemmin. Joskin jäätelöpuikkoa kahvipöydässä tahallisen korostetusti nuoleskelevaa työkaveria tekee mieli heittää päähän suolasirottimella, jota on juuri tullut heiluteltua välipalan virkaa toimittavan kananmunan yllä.