Laulunkirjoittaja Samuli Putron mielestä lukemisesta on paljon apua lyriikan kirjoittamisessa. Lukemisen kautta oppii havainnoimaan ympäristöään kirjallisena asiana, potentiaalisina lauseina. "Ne mallit eivät ole kirjojen lauseissa tai tarinan kerronnallisissa rakenteissa, vaan sen näkemisessä, mikä on kirjoittamisen arvoinen tapahtuma ja mikä on oikea kulma sen tapahtuman siirtämiseen paperille."
"Minulta meni sen oppimiseen järjettömän kauan. Enkä väitä, että osaan sitä vieläkään, mutta olen jäljillä", Putro jatkaa.
Putro korostaa tekstin lihallisuutta, jolla hän tarkoittaa uskallusta toimia markkinakoneistoa vastaan, uskallusta heittää setelit ilmaan. Se on vaistonvaraisen toiminnan korostamista laskelmointia vastaan.
"Lihallisuus on sama asia kuin inhimillisyys. Viimeiseen asti mietityt markkinointistrategiat niin kirjallisuudessa kuin musiikissa poistavat lihallisuutta." Putro lainaa YUP:n tekstinikkarin Jarkko Martikaisen ohjeita hyvän tekstin rakennusosista: perusajatus on, että laulussa täytyy olla väittämä. "Sen ei tarvitse olla sellainen kantaaottavan laululiikkeen väittämä, vaan on oltava yksi henkilöhahmo, joka on jotakin mieltä jostakin", Putro valaisee. Mielipide voi olla hyvinkin yksinkertainen, esimerkiksi "olisin toivonut, että tänään sataa, koska en jaksa lähteä ulos".
"Se väittämä on se, minkä kautta lihaksi muodostuminen tapahtuu. Luita on turha kerätä, jos ei saa lihaa siihen ympärille. Ne väittämät ovat nimenomaan sitä lihaa", Putro painottaa.