Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) ilmoitti Veronmaksajien keskusliiton Vero 2004 -tapahtumassa hallituksessa pohdittavan tuloverotuksen kevennystä vielä kuluvan kevään aikana. Hänen mukaansa tuloveron alennus kasvattaa kulutusta, mikä puolestaan vähentää työttömyyttä.
Vanhasen ja jo Lipposen hallitus ovat päättäneet keventää verotusta niin, että alennusten vaikutus viime ja tänä vuonna tulee olemaan historialliset toista miljardia euroa: tuloveron kevennykset miljardi euroa ja päälle vielä viinaveron alennus satoja miljoonia euroja.
Äkkiä ajatellen verojen laskun voi kuvitella vaikuttavan työttömyyttä alentavasti. Mutta, jos ja kun tuloveron alennuksista tosiasiassa hyötyvät vain rikkaimmat, työllisyysvaikutus on kyseenalainen. Vahingot, mitä valtion tulojen vähennyksistä aiheutuu, koskettavat puolestaan niitä, joita veroalet eivät lämmitä.
Jos veronkevennyksillä halutaan vaikuttaa kulutusta lisäävästi, pitäisi ne kohdistaa niihin veronmaksajiin, joiden kulutus on alhainen ja jotka joutuvat tinkimään välttämättömistä tarpeistaan. Tällaisia ovat muun muassa pienituloiset: osa palkansaajista ja eläkeläisistä sekä koko ajan laajeneva osa-aikaisten työntekijöiden joukko.
Talouden epävarmuuden aikana tuntuu järjettömältä keventää niiden ihmisten verotusta, joilla rahaa on niin, etteivät istumaan taivu. Heidän verotuksensa kevennys menisi joka tapauksessa kaikkeen muuhun kuin elämän kannalta välttämättömään kulutukseen, ja se hyödyttäisi kovin vähän kotimaista kysyntää.
Jos halutaan kilpailla muiden maiden kanssa verojen pienuudella, ollaan upottavalla suolla. Aina on maita, joissa veroja peritään vähemmän kuin Suomessa. Se kisa on yhtä arveluttavaa kuin työvoiman hinnalla kilpailu. Sitä paitsi se ei hetkauttaisi edes rikkaimpien elämää; osalle heistä veroparatiisit kun ovat jo ennestään tuttuja.
Lienee turha odottaa, että edes tämä työläisten ja talonpoikien hallitus rohkenee tehdä sellaista veronalennusta, jossa rikkaat jätetään mopen osille. Sääntö on ollut, että kevennykset ovat tietyn prosentin suuruisia. Tämä merkitsee, että mitä paremmat tulot sitä enemmän alennus tuo euroja käteen.
Verotuksella tuotetuilla yhteiskunnallisilla palveluilla sen sijaan on sitä suurempi merkitys mitä heikommassa taloudellisessa asemassa ihminen on. Äveriäät pystyvät ostamaan kaiken vapailta markkinoilta vähävaraisten joutuessa tyytymään siihen, mitä yhteiskunta tarjoaa.
Suuri vaara on, että veronalennukset vaikuttavat eniten julkisten palveluiden laatuun ja saatavuuteen. Tulojen vähennys nakertaa pohjaa palveluiden rahoitukselta. Jo nyt yhteiskunnan ylläpitämät palvelut kipristelevät kovassa rahapulassa. Mikäli uhkakuvat kuntien talouden kehityksestä toteutuvat, tilanne vain tiukkenee lähivuosina.
Tuloveron alennuksista pitävät suurinta mökää ne, joiden tosiasiallinen tähtäin on julkisten palveluiden romuttaminen ja korvaaminen yksityisillä palveluilla. Sitä ei sanota ääneen; päinvastoin annetaan ymmärtää ikään kuin kaikki haluaisivat pitkää ikää hyvinvointivaltiolle. Tämä on puhdasta silmänlumetta.
Miltei kaikki palvelut voidaan toki yksityistää, mutta kokemukset maailmalta eivät ole kovin rohkaisevia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa terveydenhuolto perustuu pitkälle yksityiseen bisnekseen, terveydenhoitokulut ovat maailman huippua. Silti monet ihmiset jäävät vaille kunnon hoitoa.