Kokkokankaan koulun kuudesluokkalainen Joona Kristo ei ymmärrä, miksi joku tulee koululle sotkemaan ja potkimaan paikkoja hajalle. Moinen uho ja tuho ovat pois opetuksesta.
Ilkivallan tekijät eivät muista piittaa, ja niin paha saa pala palalta tiukemman otteen. "Jokainen on otettava huomioon ja kaikille on oltava ystävällinen. Niin kaikille jää hyvä mieli", luokkakaveri Vilma Ylimaunu sanoo. Se on hänen mielestään hyvän käytöksen ensimmäinen sääntö.
Kokkokankaan koululla perehdytään tällä viikolla fiksun käytöksen aakkosiin. Etsitään toimintatapoja, kehitellään sloganeita ja samalla kampanjamallia muillekin Tornion kouluille. Vastaavaa viikkoa vietetään naapurissa Haaparannalla kielikoululla.
Nuorisosta on yhteinen huoli rajan molemmin puolin myös siksi, että vuosikaudet uinunut naapurinujakointi on herännyt henkiin. Rautatiesillalla on otettu yhteen, mutta Tornion poliisipäällikön Teijo Ojutkankaan mukaan näissä merkeissä on nyt onneksi hiljaisempaa.
Mutta muutoin nuorisojoukot työllistävät niin poliisia, nuorisotointa kuin muitakin viranomaisia. Kesä on ollut tavallista vilkkaampi.
"Vauhti ja tahti on nyt aivan liian kova. Ilmiönä tämä on kehrännyt keväästä saakka ja syksyä kohden meno on mennyt rankemmaksi", nuoriso-ohjaaja Eeva-Marja Berg sanoo.
Viime viikonlopulla Kokkokankaan laavulla ja skeittipuistossa yli puolen sataa nuorta vietti raisuja bileitä, joissa mopo karkasi käsistä ja poliisi oli kutsuttava paikalle. Nyljetty ja grillattu orava jäi muistuttamaan siitä, miten tyhmyys voi päästä juopuneessa joukossa valloilleen. Vakavin tapaus on joitakin viikkoja sitten tapahtunut puukotus.
Viranomaiset ovat kierteen katkaisemiseksi aloittaneet tiiviin yhteistyön, ja vanhemmille tiedotetaan tehostetusti, missä mennään ja mitä tapahtuu. Ensimmäinen ja viimeisin vastuu kun on kodeilla ja vanhemmilla.
"Tärkeintä on yhteisöllisyys. Kaipaan tähän päivään tietynlaista kyläkulttuurin elvyttämistä, toisista huolehtimista. Aikuisen täytyy jaksaa ottaa vastuu", Kokkokankaan koulun rehtori Kimmo Lehminiemi näkee.
Lehminiemi on huomannut, että muutaman vuoden aikana kouluunkin kohdistuva ilkivalta on lisääntynyt. Asialla ovat ala-asteen ohittaneet nuoret. Päivät sujuvat rauhallisesti, mutta illalla ovat toiset säännöt ja toiset tavat.
Nuorten liikkuvuus on kasvanut räjähdysmäisesti ja kännyköiden ja nettien pulinapalstojen kautta tieto vaihtaa vikkelästi omistajaa. Joukot kulkevat nopeasti paikasta toiseen ja Torniossakin käy visiitillä porukkaa jopa Tervolasta saakka. Viritetyillä mopoilla kymmenienkin kilometrien matka taittuu topakasti.
Berg kehuu Kokkokankaan koulua esimerkillisestä, ennalta ehkäisevästä työstä. Sitä tarvitaan, sillä loikka kuutosluokalta seitsemännelle on melkoinen. Se on hyppy lapsuudesta nuoruuteen, ja monet vanhemmat se yllättää rajuudellaan.
Lehminiemi ei luota saarnaamiseen, vaan hyvään esimerkkiin ja nuorten arvostamiseen. "Eihän nuoriso ole mennyt pilalle. Valtaosa on fiksua porukkaa."
Mutta nuorten energia on saatava kanavoiduksi hyviin harrastuksiin ja mopokulttuurinkin rehtori soisi kasvavan salonkikelpoiseksi lajiksi muiden joukkoon.
Kokkokankaan koulun 6. B-luokka on vankasti sitä mieltä, että hyvä vie huonolta jalansijaa. Rehtori Kimmo Lehminiemi ja opettaja Anitta Alarova jakavat oppilaiden mielipiteen.