OULU Kolmanteen maailmaan kohdistuva hyväntekeväisyys porskuttaa hyvässä myötätuulessa tällä hetkellä.
Ilmapiiri on otollinen ja uusia, innostuneita auttajia löytyy, vahvistavat Kirkon ulkomaanavun ja sadassa maassa työskentelevän, maailman suurimman kummilapsijärjestön World Visionin edustajat.
Kummilapsia suomalaisilla on myös järjestöjen ulkopuolella.
"Me tietysti iloitsemme siitä, että monet ovat lähteneet tätä meidän kummilapsitoimintaa tukemaan", myhäilee Suomen World Visionin toiminnanjohtaja Aki Temisevä. "Suomessa on aika positiivinen ilmasto, vaikka oikeanlaista kriittisyyttäkin on. Kysellään, että mitä sillä tuella saadaan aikaiseksi."
"Kyllä meidän toimintamme on voimakkaasti kasvanut viimeisen viiden vuoden aikana."
Kirkon ulkomaanapu kerää varoja katastrofirahastoon ja sijoituksia esimerkiksi naisten pankkiin.
Kummilapsitoimintaa sillä ei ole, mutta kuukausilahjoittaminen perustuu samanlaiseen arvomaailmaan.
Viime vuosien suosikki on eettinen lahjoittaminen.
Toisenlaisena lahjana hankitaan kehitysmaassa asuvalle koulupuku tai vaikkapa elävä vuohi.
"Kyllä se on ollut ihan huikeassa kasvussa. Esimerkiksi näiden eettisten lahjojen, mistä minä vastaan, ympärillä on ollut positiivinen ilmapiiri, vaikka se on uusi ilmiö," vahvistaa varainhankinnan koordinaattori Piia Huurtola.
Läpinäkyvyyttä
haluttu lisätä
Yhtenä syynä ilmiöön Aki Temisevä pitää kahdentoista suomalaisen järjestön muutama vuosi sitten perustamaa Vastuullinen lahjoittaminen -järjestöä. Sen tehtävänä on edistää varainkeruun ammattimaisuutta ja opastaa kertomaan entistä selkeämmin ja läpinäkyvämmin, mitä tehdään. Sitä kautta on pystytty haastamaan ihmisiä mukaan entistä laajemmin.
"Osittain kyse on myös siitä, että Suomi tulee joissakin asioissa perässä, jos katsoo eurooppalaista, saatikka anglosaksista ja amerikkalaista kehitystä. Euroopassa tosin ei tarvitse mennä Ruotsia pidemmälle. Siellä on pidemmät juuret yksityisen varainhankinnan kehittämisessä ja hyväntekeväisyydessä, vaikka siellä valtio tukee verovarain tuplasti enemmän kuin Suomessa."
Temisevä toivoo kehitysyhteistyön valtion rahoituksen ja yksityisen varainkeruun kehittyvän rinta rinnan.
Vanhanaikainen kehitysyhteistyö oli aluksi köyhäinapua ja sitten mentiin toiseen suuntaan viemällä teknologiaa. Sen muistona pelloilla ruostuu yhä traktoreita. "Ehkä siitä on opittu jotain ja se on enemmän ruohonjuuritoimintaa varsinkin meillä, jotka toimimme heidän kanssaan kumppanuudessa kyläyhteisötasolla. Tällä tavalla mennään suoraan sinne, missä ne ihmiset ovat. Luodaan kontakti ihmisiin, kenelle se apukin menee. Se ei häviä johonkin byrokratian portaisiin."
Eurooppalaiseen
tasoon matkaa
Asukaslukuun ja bruttokansantuotteeseen verrattuna Suomi on Temisevän mukaan hyväntekeväisyydessä vähän alle eurooppalaisen keskitason. Piia Huurtola vahvistaa sen ja sanoo Suomen olevan vielä kaukana Ruotsin ja Norjan kuukausilahjoittajien määrästä. Eettisissä lahjoissa tosin ollaan naapureita edellä.
"Suomessa on varaa tätä avustamisen kakkua kasvattaa. Vaikka toimijat ovat aktivoituneet kertomaan omaa viestiään, niin minä en näe kilpailuasetelmaa keskenään. Kyllä me kilpailemme ihmisten muusta rahankäytöstä," Temisevä korostaa.