Kun kävelee Venetsian syyskuisessa lämmössä, ymmärtää, ettei Oulu eikä mikään muukaan pohjoinen kaupunki voi ainakaan ilmastonsa puolesta kilpailla tulevaisuudelleen tärkeistä osaajista.
Mutta ilmasto ei yksin riitä, eikä Venetsiankaan romanttisten kanavien varrella kulje juuri muita kuin turisteja.
Venetsia on nähtävyys, ja turisteja palveleville italialaisille työpaikka. Sieltä ei haeta asuntoa tai tonttia kodin perustamista varten.
Kun ajattelee tulevaisuuden hyviä kaupunkiympäristöjä, joiden rakentumiseen Venetsian 10. arkkitehtuuribiennaali tähtää, niin Oululla voi sittenkin olla kaikki edellytykset houkutella lumen ja viiman keskelle kaivattuja huippuosaajia vieläkin parempaa huomista rakentamaan.
"Jos tarjoat näille ammattilaisille jotain savupirttiä, niin eihän pohjoiseen kukaan tule. Mutta jos pystyt tarjoamaan näille tulevaisuuden rakentajille kaupunkimaisuutta ja kulttuurielämää ja ennen kaikkea turvallista, puhdasta ja korkeatasoista asuinympäristöä, niin ei meillä ole mitään hätää", sanoo Venetsian pohjoismaisen biennaalin päävastuullinen, Suomen rakennustaiteen museon johtaja Severi Blomstedt.
Ympäristö
mukana kaikessa
Blomstedtin mukaan viime vuosisadalla rakennetun nyky-Oulun pohja on riittävän tukeva, jotta sen varaan voidaan rakentaa lisää menestystä.
Yliopiston, kaupungin ja yritysten välinen yhteistyö toimii jo mainiosti. Jos tämän rinnalle voidaan rakentaa yhdessä vieläkin parempaa asuinympäristöä, niin tervaporvareiden jälkeläisille voi toivottaa varsin pitkää ikää.
"Oulu on rakentanut aktiivisesti arkkitehtuuripoliittista ohjelmaansa. Sitä pitää vain uusia koko ajan ja sisällyttää siihen rohkeasti visioita ja tulevaisuuden näkymiä", Blomstedt korostaa.
Venetsian lukuisten näyttelyosastojen perusteella on aivan selvää, ettei tulevaisuuden kaupunkiympäristöjen ja arkkitehtuurin rakentaminen ole pelkästään arkkitehtien ja poliittisten päättäjien asia, vaan työhön on kutsuttava tavalliset kansalaiset.
Biennaalissa näkee hyvin sen, että esimerkiksi Tokion, Shanghain ja Lontoon kaltaiset jättimetropolit ovat jo kauan aikaa sitten menneet suuruudessaan ja kalleudessaan tavallisten ihmisten arjen ohitse.
Pohjoismainen hyvinvointi ja läheisyys poikkeaa tarjonnan paljoudessa edukseen, varsinkin kun biennaalin uusi johtaja Ricky Burdett korostaa yhteisöllisyyden merkitystä kaupunkisuunnittelussa.
Pohjoismaissa yhteisöllisyys ja kaupunkilaisten mukaan ottaminen ovat itsestään selvyyksiä, mutta esimerkiksi Aasian suurkaupungit rakentuvat yritysten ja kaupunkien ehdoilla. Vaikutusvallattomat asukkaat syrjäytyvät jonnekin reunamaille.
Pienillä, ihmisten kokoisilla kaupungeilla voi todellakin olla varsin valoisa tulevaisuus - ilmastosta huolimatta.
Luonnon
voimia vastaan
Sosiaalisen vuorovaikutuksen lisäksi biennaalissa näkyy hyvin myös ihmisen ja luonnon välinen kamppailu elintilasta.
Venetsia on jo itsessään erinomainen esimerkki siitä, kuinka ihminen saa kamppailla jatkuvalla uudelleen rakentamisella talojen paalutuksia ja pohjakerroksia nakertavaa vettä vastaan.
Luonto voi iskeä kaupunkiin myös yllättäen, kuten nähtiin vuosi sitten hirmumyrsky Katrinan pyyhkäistessä New Orleansin yli.
Tulvan jälkeistä New Orleansia esittelevällä Yhdysvaltain-osastolla on nähtävissä ensinnäkin tuhon jäljet. Mutta mikä tärkeintä, esillä on myös erilaisia mielikuvituksellisia ratkaisuja, joilla vastaavat tuhot voitaisiin jatkossa estää.
Paviljongin edessä on levällään seattlelaisen yrityksen kehittämiä, vaippamateriaalilla täytettyjä ja itsestään paisuvia tulvaesteitä. Itse näyttelytilasta löytyy puolestaan pienoismalleja eri tavalla veden valtaa vastaan taistelevista rakentamisratkaisuista.
Vahvan rakenteellisen muutoksen tai luonnon mullistuksen kokeneilla kaupungeilla on palava halu rakentaa parempaa huomista entisille perustuksille. Tämä osoittaakin erinomaisesti sen, että langattomassa ja verkottuneessa nykymaailmassa siteet omaan ja tuttuun asuinsijaan ovat edelleenkin arvossaan.