Lapin ylioppilasteatteri: Näytän hyvältä ilman paitaa. Käsikirjoitus Kari Hotakaisen novellikokoelman pohjalta Päivi Kolmonen. Ohjaus Päivi Kolmonen. Kulttuuritalo Wiljami, Rovaniemi. Seuraava esitys 22. 3. klo 19.
Päivi Kolmosen idea Kari Hotakaisen tekstien näyttämösovituksesta kuulostaa epäilyttävän kikkailevalta: novelleihin pohjautuvat monologit limittyvät osin improvisoituihin tv-parodioihin. Voiko tätä kiusaantumatta katsoa?
Ennakkoluulot saavat kyytiä: ainekset täydentävät toisiaan ällistyttävän hyvin.
Riehakkaat kevytviihdeparodiat luovat kontrastia Hotakaisen rosoiselle tekstille, ja improvisaatioiden jälkeen huomaa yllättäen olevansa vastaanottavampi monologien tummillekin sävyille.
Nuorten elämää peilaavat monologit rakentuvat usein jollekin kliseelle, joka käännetään nurin. Isä, joka ei ymmärrä teinipoikaansa, nyrjähtääkin ällöttävän ymmärtäväksi isäksi. Kapinoivan, erilaisen nuoren sijasta tuntojaan tilittää "samanlainen nuori", joka raivokkaasti hylkää kapinoinnin.
Sarkastisesta tekstistä törröttää kielellisiä koukkuja, jotka tarttuvat kutkuttavasti näyttelijöiden suuhun. Tyyppigallerian mainioina ääripäinä ovat Teemu Vilén testosteronikarjuna ja ylimaallisesta perheidyllistään kirkasotsaisesti pulpattava Eino Hantula.
Vieläkin viitteellisempi näyttämökuva olisi hyvin riittänyt näyttelijäntyöhön tukeutuvalle kokonaisuudelle.
Ohjaajan tiukka ja vaativakin ote kannattelee erityisesti improvisaatio-osuuksia. On melkoinen saavutus, että heppoiselta näyttää nimenomaan Baywatch tai Kymppitonni, ei ohjelmasta luonnosteltu parodia.
Kanavasurffaus etenee aallonharjalta toiselle kaikkien näyttelijöiden pysyessä läsnä herkeämättä ja intensiivisesti.
Banaalit ja tärkeät teemat sotkeutuvat näytelmässä toisiinsa kuten elämässäkin.
Karnevalistinen tunnelma huipentuu komeaan virrenveisuuseen - mutta ei todellakaan kirkon penkeille.
Rovaniemellä on harvoin nähty ammattiteatterissakaan yhtä railakasta komedian ja draaman yhdistelmää.