Rangaistuksia lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä jaetaan Suomessa häilyvällä asteikolla. Epäkohta vaatii oikaisua. Kaikkiaan rikoslaji on niin vakava, että tuomioissa on edettävä tiukempaan suuntaan.
Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä annettujen tuomioiden määrä on Suomessa viisinkertaistunut viimeisen 15 vuoden aikana. Näin kertoo tuore Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvitys. Tieto on samaan aikaan erinomainen ja hälyttävä.
Erinomaiseksi tiedon tekee se, että se kertoo hyväksikäyttörikoksia tekevien jäävän kiinni nyt herkemmin kuin ennen. Se, mistä monet uhrit ja heidän perheensä takavuosina vaikenivat, tuodaan nyt viranomaisten tietoon. Hyväksikäyttö myös osataan tunnistaa paremmin kuin ennen. Ainakaan tutkimuksen tekijän Ville Hinkkasen arvion mukaan lasten hyväksikäyttö ei ole välttämättä lisääntynyt. Sopii toivoa, että näin on.
Toissa vuonna hyväksikäyttötapauksista annettiin maan oikeuslaitoksessa yli 250 tuomiota. Lukema kertoo, että tämän rikollisuuden jalansija ei meillä ole aivan pieni. Kaiken lisäksi on selvää, että melkoinen osa lajin rikoksista jää piiloon.
Lukema on synkkä myös siksi, että kyseisten rikoksen uhrit ovat tavallista haavoittuvampia, monesti käytännössä puolustuskyvyttömiä. Seksuaalisen hyväksikäytön uhrit ovat tyypillisesti 12--15-vuotiaita tyttöjä, mutta tätä nuorempienkin uhrien osuus on kolmannes.
Tutkimus nosti esiin merkittävän muutoksen jaetuissa tuomioissa. Vaikka ehdottomien vankeusrangaistusten määrä on lukumääräisesti noussut, vielä enemmän on kasvanut ehdollisten rangaistusten määrä. Toisin kuin vielä kymmenen vuotta sitten nyt ylivoimainen enemmistö tuomioista on ehdollisia. Keskimääräinen rangaistus on puoli vuotta ehdollista vankeutta.
Myös rangaistuskäytäntö on epäyhtenäinen. Se koskee etenkin perustunnusmerkistön täyttävää eli "ei-törkeää" hyväksikäyttöä. Rangaistukset tekotavoiltaan samantyyppisistä rikoksista voivat vaihdella huomattavasti tuomioistuinten välillä. Se on selvä ongelma. Oikeudenkäyttäjät tarvitsevat asiassa selvästi lisää koulutusta, jopa arvojen pohdintaa.
Rikosten törkeysaste vaihtelee hyväksikäytöissä huomattavasti. Lievimmillään kyse on seksuaalissävytteisistä vihjauksista tai tekstiviesteistä, kun törkeimmillään lapsi on voitu pakottaa väkivallalla sukupuoliyhteyteen vuosien ajan.
Tästä syystä rangaistusasteikossakin pitää olla riittävästi leveyttä.
Silti kun rangaistuksia pyritään yhtenäistämään, on syytä kulkea edelleen tiukempaan suuntaan. Lapsen hyväksikäyttörikoksissa jos missä ensisijaisia ovat uhrin oikeudet. Tuomioiden pitää olla niin kovia, että ne ehkäisevät ennakolta. Puolen vuoden ehdollinen tuomio tuskin pelotevaikutuksena toimii.
Oikeusministeri Tuija Brax asetti jo työryhmän, jonka on määrä selvittää lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistusten teho ja oikeasuhteisuus. Työryhmän pöydällä on Euroopan neuvoston linjausten mukaan myös "grooming" eli toiminta, jossa aikuinen houkuttelee lasta lähinnä internetin avulla tapaamiseen tarkoituksenaan käyttää lasta seksuaalisesti hyväksi. Sen kriminalisointiin on täydet syyt.
Työssä on määrä selvittää myös se, missä määrin ensikertalaisuus käy tuomiota lieventäväksi seikaksi. Mallia kannattaa ottaa Ruotsista. Siellä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on pudotettu niiden rikosten listalta, joissa ensikertalaisuus on peruste lievemmille tuomioille. Uhrien poikkeuksellinen haavoittuvuus on riittävä syy siirtyä samaan käytäntöön myös meillä.