Eduskuntavaaleihin on aikaa alle kuukausi. Vuosikymmeniin kihelmöivimmistä vaaleista ei luulisi puuttuvan kampanjasytykkeitä: on finanssikriisiä, on Japanin katastrofia ja siitä nousevaa ydinvoimakeskustelua, on yli kahdeksan miljardin budjettivajetta, on tarvetta pidentää suomalaisten työuria.
Aivan oman lisänsä nyt todella alkavaan vaalitaisteluun tuo se, että sisäpolitiikan mannerlaatat ovat liikkeessä. Yleisradion ja Helsingin Sanomien torstaiset gallupit näyttivät perussuomalaisten nousun ja kolmen perinteisen suuren puolueen laskusuunnan jatkuvan.
Virallinen vaalistartti ammuttiin Yleisradion eduskuntapuolueiden puheenjohtajien ensimmäisessä väittelyssä. Keskustelu tarjosi paikoin hyvää poliittista viihdettä, mutta sisälsi myös valitettavan paljon hyviltä kuulostavia, mutta itse asiassa löysiä vaalilupauksia.
Joka tapauksessa väittely antoi esimakua siitä, että edessä on harvinaisen kiihkeä vaalikamppailu, joka kiinnostaa suomalaisia monia aiempia vaaleja enemmän.
Vaalitaistelusta näyttää puoluejohtajien puheiden perusteella tulevan enemmänkin ei- kuin kyllä-kampanja. Perussuomalaisten Timo Soini lupaili, ettei hänen puolueensa mene hallitukseen, joka sitoutuisi uusiin lainatakauksiin EU:n mahdollisille uusille kriisimaille.
Vaalilupaus on vetävä, mutta sitä voi olla vaikea pitää vaalien jälkeen.
SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen puolestaan toisteli, ettei hänen puolueensa mene hallitukseen, joka pidentäisi suomalaisten työuria. Tämäkin on houkutteleva vaalilupaus, mutta sekin saattaa tulla puoluetta vastaan hallitusneuvotteluissa.
Näin sekä perussuomalaisten että sosiaalidemokraattien tärkeimmät omat vaalilupaukset ovat koreasti pakattuja täkyjä, mutta vaalien jälkeisessä karussa arjessa aivan muuta.
Jos kokoomus ja keskusta menestyvät vaaleissa gallupien mukaisesti tai paremmin, niiden on helppo sopia hallitusyhteistyön jatkosta ja sulkea demarit ja perussuomalaiset oppositioon juuri näiden lainatakaus- ja eläkeikälupausten verukkeella.
Vaalien jälkeisistä hallitusneuvotteluista voikin siten ennustaa harvinaisen konstikkaita. Ensinnäkin vaalituloksen arvailu on melkoista lottoarvontaa. Toiseksi neuvotteluja vaikeuttavat SDP:n ja perussuomalaisten asettamat kynnyskysymykset.
Kolmanneksi, jos kolmen suuren puolueen paikkamäärissä tapahtuu suuria muutoksia, toimivaa enemmistöhallitusta voi olla tavallista vaikeampi koota. Kiistaksi voi nousta myös se, mistä puolueesta tulee pääministeri. Vakiintuneen tavan mukaan pääministeri on suurimman puolueen puheenjohtaja, mutta tavasta voidaan poiketa.
Puoluejohtajille voi nostaa hattua siinä, etteivät he kääntäneet takkiaan ydinvoimakannoissa Japanin ydinkatastrofin jälkiaallossa. Kannat Fortumin mahdolliseen uuden luvan kirjaamiseen hallitusohjelmaan vaihtelivat.
Useilta tahtoi kuitenkin unohtua se, että yhtiön olisi ensin haettava rakennuslupaa, johon hallitus ottaisi kantaa. Kinaus asian kirjauksesta hallitusohjelmaan on siten turhanaikaista jaarittelua.