Ennätyskuiva kesä on herättänyt tuhansien järvien maan kansan huomaamaan, että vesipula voi olla totta Suomessakin. Kuivimmilla seuduilla hanoja väänneltiin pienemmälle viranomaisten määräyksestä, eikä nurmikonkasteluun ja autonpesuun voinutkaan enää holvata juomakelpoista vettä surutta. Kuivuus toi rehupulan ja pakkoteurastukset, näivetti puistot ja sytytti metsät.
Kuivaa on ollut ennenkin, mutta helteisessä säässä väreilee merkkejä ehkä pysyvämmästäkin muutoksesta. Malleja ja ennustuksia maailman muuttuvasta ilmastosta on monenlaisia, mutta jotain on tapahtumassa Suomessakin. Etelä-Suomessa pohjaveden pinta on pudonnut paikoin muutamassa vuosikymmenessä viisi metriä.
Esimerkkejä löytyy lähempääkin. Rokuan kirkkaissa vaaralammissa vesi on jo vuosia ollut oudon alhaalla. Entinen valkohiekkainen pohja kasvaa nyt monella rannalla pajua ja heinää. Oulujoen vedestä tehdään laadukasta juomavettä, mutta kemikaaleja pitää käyttää yhä enemmän. Jostain syystä jokiveden humuspitoisuus on noussut.
Eräät valtiot ovat valmiita vaikka sotimaan vedestä. Vettä joudutaan hankkimaan yhä kauempaa ja kalliimmalla, valtavia patoja rakennetaan ja joille kaivetaan uusia uomia. On ennustettu, että sapelia kalistellaan veden takia vielä verisemmin kuin konsanaan kiistoissa öljystä.
Hampaita kiristellään veden takia meilläkin. Oulu haluaisi turvata kasvavan kaupungin vesihuollon Pudasjärven, Ylikiimingin ja Utajärven harjuista juoksutettavalla pohjavedellä. Viinivaaran puolustajat pelkäävät, että 35 000 kuutiometriin vuorokaudessa nouseva pumppaus kuivattaisi suojelualueen järvet ja suot. Pelkoon voi olla aihetta. Rokua kuivuu ilman isoja pumppauksiakin, eikä syytä tiedetä.
Suomalaisella keskivertolotraajalla on etuoikeus käyttää juomakelpoista vettä 155 litraa vuorokaudessa. Ruokaan ja juomaan siitä kuluu alle 10 litraa. Lopuilla litroilla pestään pyykkiä, kastellaan nurmikkoa tai huuhdotaan pikkupissat pöntöstä.
Kaksoisvesijärjestelmä ei ole huuhaata. Meillä on varaa siihen, jos on taulutelevisioon ja mönkijäänkin. Suomessa kahden vesijohdon järjestelmissä ollaan pisimmällä Uudessakaupungissa. Juomavesi tulee yhdestä hanasta, pesuvedet toisesta. Pesuun kelpaavaa pintavettä kaupungin vesilaitos myy noin viidenneksellä juomaveden hinnasta - kannattavasti.
Vesipula tulee kalliiksi oman kaivon omistajillekin, sillä se nostaa sähkön hintaa. Pohjolan vesialtaissa on nyt 30 terawattitunnin vajaus - enemmän kuin Suomen ydinvoimaloiden vuosituotanto. Talven pakkasilla poltetaan taas kalliisti hiiltä ja yritetään ostaa sähköä Venäjältä se mitä irti saadaan. Kallis sähkö suututtaa kuluttajaa, mutta pelottavan lähellä voi olla tilanne, ettei virtaa riitä huippukulutuksen aikoihin kaikille tarvitseville kovaankaan hintaan.