Tänään Haapavetinen Karoliina Ollanketo on liikkuvainen 11-vuotias, mutta kymmenen vuotta sitten hänen elämänsä oli hiuskarvan varassa.
Maksan sappitiehyet olivat kehittymättömät, eikä muuta keinoa kuin maksansiirto enää ollut.
"Silloin puhuttiin puolesta vuodesta tai vuodesta. Kaksi viikkoa meni, niin maksa sattui löytymään", muistelee Karoliinan isä Markku Ollanketo.
Onneksi löytyi, sillä leikkauksessa kävi ilmi, että Karoliinan tilanne olikin luultua huonompi. Aikaa ei ollut enää paljon.
Markku Ollanketo puhuu viimeisestä onjenkorresta, joten ei tarvitse kysyä, mitä mieltä perheessä ollaan elinluovutuskorteista.
"Kyllä se semmoinen elämänlahja on. Sitä on vaikea laittaa sanoiksi", Markku Ollanketo sanoo.
"Kun ei muuta toivoa ole. Suomessa ei voi vielä antaa palaa omasta maksasta", lisää Karoliinan äiti Merja Ollanketo.
Ei siis ihme, että perhe oli lauantaina ilomielin jakamassa tietoa Euroopan elinsiirtopäivän Lahja elämälle -tapahtumassa Kempeleen Zeppelinissä.
Siirtoelimistä
jatkuva pula
Siirtoelimistä on Suomessa jatkuva pula. Vuosittain jopa kymmeniä ihmisiä kuolee odottaessaan, vaikka siirteistä liki 90 prosenttia toimii vuoden kuluttua leikkauksesta.
"Tarve on jatkuva ja sen tähden tehdään työtä", kertoo sydämensiirron läpikäynyt Sydän- ja keuhkosiirrokkaiden Syke ry:n puheenjohtaja Tapio Vesala.
Vesala muistuttaa, että vaikka yli prosenttia suomalaisista hyväksyy elinsiirrot, kukaan ei tiedä, moniko loppujen lopuksi allekirjoittaa elinluovutuskortin. Asenne on positiivinen, mutta sitä ei viedä loppuun asti.
Vesalan mukaan elinsiirtoon pääsee vasta, kun muuta vaihtoehtoa ei ole.
"Se on silloin jo koko ajan taistelua elämän ja kuoleman välillä", hän sanoo.
Potilaalle pahinta onkin siirtoelimen odottaminen. Koskaan ei tiedä, riittääkö sairaassa sydämessä puhti riittävän pitkään.
"Se on helpotus, kun leikkaukseen pääsee", kertoo 24-vuotias Tuija Suvilehto, joka on saanut 12 vuotta sitten uuden sydämen.
Nykyään hänkin elää täysin normaalia elämää siirtosydämen ansiosta.
"Lääkkeet täytyy ottaa päivittäin ja terveyden tilaa seurata. Olen ihan terve, ei sydämensiirto elämää hidasta", Oulusta Jyväskylään opiskelemaan muuttanut Suvilehto sanoo.
Miltä siirrokkaasta tuntuu kantaa toisen ihmisen elintä sisällään.
"Ei sitä ajattele ihan sillä tavalla. Minä ajattelen, että se on varaosa", sanoo kaksi kertaa munuaisensiirron läpikäynyt oululainen Anne Hernekoski.