"Kaikista parasta on se, ettei tarvitse istua tyhjin toimin. Koko päiväksi on tekemistä, vaikka käsi vapiseekin", 91-vuotias Iiris Kammonen tuumasi ja pyyhkäisi poskelle kierineen kyyneleen nyrkissä pitämäänsä nenäliinaan.
Kiitollisuudesta liikuttunut Kammonen kuvaili elinolosuhteitaan Tuirankartanossa sen sisäpihalle työnnetyssä pyörätuolissa, jonka takana olevassa kiikussa istuivat Iiriksen tyttäret Paula Kammonen ja Pirkko Syväys sekä tyttärentytär Tuija Syväys. Kolme sukupolvea kerääntyi yhteen Tuirankartanon 10-vuotisjuhlille torstaina.
Iiris Kammonen on Tuirankartanon Väinöläkodin virkeimpiä asukkeja. Noin vuosi sitten taloon tullut nainen on jo ikään kuin vakiokalustoa. Hänellä on mieli-istuinpaikka Väinölänkodissa kohdassa, josta näkee yhtä hyvin ulos luontoon sekä television.
"Sille paikalle ei muut uskalla istua", nainen nauraa kutkattaa.
"Enkä minäkään siitä millään malttaisi lähteä. Joskus pitää viedä väkisin päiväunille."
Selitys sinnikkyyteen Kammosen luonteesta. Pirkko Syväys paljastaa, että äiti on jossain määrin utelias ja hänestä on mukava seurata osaston vilskettä. Juttukavereiden runsaus oli yksi syy, miksi Kammonen päätettiin Tuirankartanoon tuoda. Lisäksi perhe asuu sangen lähellä, seutu on tuttua, tarjottava hoito vastaa ikänaisen tarpeita ja päiviin löytyy kaivattua tekemistä.
Tuirankartanon juhlapäivää vietettiin tuulisessa säässä. Puuskat pudottelivat lakkeja pihamaalle kerääntyneen asukas-hoitaja-juhlavieraskatraan päistä ja puheet hukkuivat osin puhureihin. Astetta ylempänä olosuhteet olivat suotuisammat. Salme Gärding hörppi päiväkahvia kaikessa rauhassa seinien suojaamalla parvekkeella. Merkkihetken kunniaksi kahvin kaverina oli jokapäiväisen pullan sijaan kermainen leivos.
"Täällä saa halutessaan olla kaikessa rauhassa", yhden hengen huoneessa asuva Gärding kiitteli eloaan.
Tuirankartanon entinen työntekijä Aulikki Oilinki muisteli, että Tuirankartanoa rakennettaessa tavoitteena oli luoda vanhusten ehdoilla toimiva kodinomainen hoivayksikkö. "Alkuaikoina joka osasto keitti jopa itse aamupuuronsa", hän paljasti.
Kodinomaisuutta kiiteltiin myös monen muun suulla juhlassa. Yksi heistä oli kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tuija Pohjola (sd.), joka ravisteli arkeen valottamalla juhlapuheessaan kaupungin ikäihmisille tarkoitettujen palvelujen nykytilaa.
"Suurin ongelma on se, että meillä ei ole erilaisia asumispalveluyksiköitä. Sen eteen täytyy tehdä töitä."
