Harva suomalainen on tyytyväinen maan autoverotukseen. Useimpien mielestä se on liian kovaa, joidenkin mielestä liian kevyttä. Tyytymättömyyttä ei yhtään ole vähentänyt se, että Suomen valtio on EU-kaudella yrittänyt viimeiseen asti laistaa autojen tuontiin ja verotukseen liittyvien yhteismarkkinasäännösten noudattamisen.
EU:ssa hävittyjä juttuja on useita.
Kaikkiaan valtio kerää liikenteeltä vuodessa lähes seitsemän miljardia euroa. Autoveron vuotuinen tuotto on noin miljardi euroa. Nyt pintaan pulpahtanut autoverokeskustelu lähti liikkeelle Tullihallituksen pääjohtajan Tapani Erlingin ehdotuksesta, jonka mukaan koko autoverosta pitäisi luopua. Erlingin näkemyksen ymmärtää siksi, että tullin syliin on kaatunut Suomen valtion häviämien oikeusjuttujen perusteella valitus- ja korvauskaaos.
Erling tietää teeman peruskysymyksen: valtio tarvitsee veronsa, ja lähivuosina vähintään yhtä kipeästi kuin ennenkin. Pääjohtajan ehdotuksessa menetetyt autoverot perittäisiin siksi takaisin polttoaineverojen ja käyttömaksujen avulla. Käytännössä olisi kyse niiden korotuksesta.
Erlingin jälkeen teemaan tarttui liikenneministeri Anu Vehviläinen, joka on torjunut polttoaineveron korotuksen.
Hän puhuu alueellisista kalleusluokista ja käyttömaksuista, jotka olisivat suurissa asutuskeskuksissa kovemmat kuin haja-asutusalueilla. Joskus tulevaisuudessa käyttömaksut rapsahtelivat satelliittipaikantimien antamien ajotietojen perusteella.
Se mahdollisuus on kuitenkin vielä kaukana ja tolkuttoman kallis, minkä Vehviläinen itsekin Kalevan haastattelussa lauantaina tunnusti. Omat ongelmansa on lähes kaikilla muillakin malleilla. Polttoaineveron selvä korotus sorsii niitä, joiden on pakko käyttää henkilöautoa, koska asuvat taipaleitten takana joukkoliikenneverkon ulkopuolella. Maan rajojen lähellä se merkitsisi rallia Ruotsin, Norjan ja Venäjän polttoainemittareille.
Tasapuolista järjestelmää on vaikea luoda käyttömaksuillakaan. Jos ne olivat asutuskeskuksissa suuremmat kuin syrjäseuduilla, ei sekään olisi joka suhteessa oikeudenmukaista. Ja jos uusia hybridi- tai sähköautoja suositaan selvästi alemmilla veroilla ja maksuilla, ne köyhät, joilla ei ole varaa hankkia uutta ajokkia, maksavat kovimman hinnan.
Mikä malli sitten valitaankaan, ympäristöystävällisyyttä on syytä suosia. Se, mihin suuntaan autojen kehitys kulkee, ei taas ole suomalaisten käsissä. Siksi matkan varrella pitää olla valmiutta muuttaa verotusta useasti uudestaan.