Maatalous on Suomessa merkittävin ihmisen aiheuttaman vesistökuormituksen lähde. Itämereen Suomen maaperästä valuvasta fosforista 43 prosenttia ja typpikuormasta 25 prosenttia on maataloudesta.
Ongelma on tiedostettu myös elinkeinon piirissä, sillä vesiin valuvat ravinteet ovat tuotannon kannaltakin hukattuja ravinteita.
Asiantilaa on yritetty parantaa ympäristötuella ja lannoitusrajoituksilla. Yksi iso ongelma vain on ollut siinä, että vaikka lannoittaminen lopetettaisiin kokonaan, maaperään varastoituneet fosfori ja typpi kulkeutuvat vesiin vielä vuosien ajan.
Jos maahan jäävien ravinteiden määrä saadaan laskuun, jonkin alan kuluttua myös vesiin valuvien aineiden määrä putoaa.
Tuore selvitys ympäristötuen vaikuttavuudesta kertoo, että asiat kulkevat nyt oikeaan suuntaan. Raportin laskelmien mukaan maahan laitetun ja sieltä sadon mukana poistuvan ravinnemäärän erotus on reilusti kutistunut.
Maahan jäävän fosforin määrä on Maaseudun Tulevaisuuden julkaisemien tietojen mukaan kymmenessä vuodessa pudonnut kaksi kolmannesta aiemmasta, typen määrä yhden kolmanneksen.
Tämän perusteella Suomen vesien tilan voi tulevaisuudessa odottaa kohentuvan.
Aiheellisesti raportti kiinnittää huomiota uusimuotoisesta karjataloudesta mahdollisesti syntyviin ongelmiin. Kun eläintilojen koko olennaisesti kasvaa ja keskittyy tietyille alueille, syntyy suurempia paikallisia riskejä lannan huuhtoutumisesta vesiin.
Kuluttajat pitävät ympäristöystävällisyyttä entistä suuremmassa arvossa. Mitä paremmin suomalainen maataloustuotanto huolehtii ympäristöstä, sitä vahvempi valtti sillä on käsissään kamppailussa koko ajan kasvavaa ruoan tuontia vastaan.