Suomi on 60-vuotisen YK-taipaleensa aikana niittänyt mainetta maailmalla rauhanrakentajana ja -turvaajana.
Kylmän sodan vuosina YK:sta tuli Suomelle tärkeä ulkopoliittinen foorumi, jossa sai toteuttaa omaa puolueettomuuspolitiikkaa.
Maanantaina tuli kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun Suomi hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi. Tie toisen maailmansodan voittajavaltioiden perustamaan maailmanjärjestöön ei ollut yksinkertainen, sillä Suomi kuului häviäjiin.
Lisäksi presidentti J.K.Paasikivi suhtautui pitkään vastahakoisesti Suomen YK-jäsenyyteen ja pelkäsi, että liittyminen olisi voinut sotkea Suomea suurvaltojen eturistiriitoihin.
Heti seuraavana vuonna, 1956, Suomi osallistui jo rauhanturvaamistehtäviin Suezilla. Sittemmin juuri rauhanturvatoiminta on ollut leimaa antava Suomen roolille YK:ssa, jopa siinä määrin, että ainakin kotirintamalla pieni Suomi on haluttu nähdä rauhanturvaamisen suurvaltana.
YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon vieraili viime viikolla Suomessa juhlistamassa 60-vuotistaivalta. Vaikka pääsihteeri kehui kohteliaasti Suomen tekemisiä maailmanjärjestössä, hän antoi myös näpäytyksen hallitukselle kehitysyhteistyömäärärahojen leikkauksesta. Kehitysyhteistyöstä aiotaan leikata ensi vuonna 200 miljoonaa euroa.
Pääsihteerin huomautus on syytä ottaa todesta, mikäli Suomi haluaa pitää yllä hyvää mainettaan maailmanjärjestössä. Se ei tule ilmaiseksi eikä säily vanhoilla meriiteillä.
Maineen parantamiseen on tarvetta, ettei käy yhtä nolosti kuin vuonna 2012. Tuolloinhan pitkään ja huolella valmisteltu pyrkimys YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi epäonnistui surkeasti. Pettymys oli melkoinen, niin paljon turvaneuvostoon pääsyyn ladattiin. Suomi on ollut turvaneuvoston vaihtuva jäsen pariin otteeseen.
Nyt Suomi tavoittelee YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsenyyttä vuosiksi 2022–2024. Se ei ole itsestäänselvyys.
Suomi yritti 1970-luvun alussa saada YK-suurilähettiläs Max Jakobsonin järjestön pääsihteeriksi. Supervallat Yhdysvallat ja Neuvostoliitto pelasivat paikan Suomen nenän edestä toisen puolueettoman maan, Itävallan, edustajalle Kurt Waldheimille.
Ban Ki-moonin virkakausi YK:n johdossa päättyy ensi vuoden lopulla. Julkisuudessa käydään jo kovaa polemiikkia hänen seuraajastaan. Suomalaisia nimiä listoilla ei ole vilahdellut tälläkään kertaa. Nyt katseet kohdistuvat naisiin ja itäiseen Eurooppaan.
Suomelle YK oli kylmän sodan aikana tärkeä kansainvälinen foorumi osoittaa puolueettomuuttaan. Se ei ollut itsestään selvä asia Neuvostoliiton aikana, vaikka Suomi oli tuolloinkin poliittiselta ja taloudelliselta järjestelmältään länsimaa.
Yya-sopimus Neuvostoliiton kanssa oli varjo, joka heijastui Suomen kannanottoihin. Suurvaltojen kiistakysymyksissä Suomi tasapainoili vaihtelevalla menestyksellä haluamatta kumartaa sen paremmin itään kuin länteen. Liikkumavara ulkopolitiikassa oli kiinni Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain suhteista.
YK on Suomelle yhä tärkeä osa ulkopolitiikkaa. Maailma on täynnä turvallisuusuhkia, joiden torjumiseksi tarvitaan globaalia yhteistyötä, jota juuri YK ylläpitää.