Pääkirjoitus

Hyvä voitti, mutta paras tuli vasta kol­man­nek­si

Urheilutoimittajien valinta Vuoden urheilijaksi meni tänä vuonna pahasti pieleen. Titteli olisi ehdottomasti kuulunut viimeistään nyt vammaisurheilijalle, pyörätuolikelaaja Leo-Pekka Tähdelle.

Urheilutoimittajien valinta Vuoden urheilijaksi meni tänä vuonna pahasti pieleen. Titteli olisi ehdottomasti kuulunut viimeistään nyt vammaisurheilijalle, pyörätuolikelaaja Leo-Pekka Tähdelle.

Tähti on ollut lajinsa maailman huipulla Ateenan vuoden 2004 olympialaisista lähtien ja voittanut sen jälkeen lähes kaiken, mitä lajissa voi voittaa.

Tähden voitto kompastui valintatapaan. Hän kahmi urheilutoimittajien keskuudessa järjestetyssä äänestyksessä ylivoimaisesti eniten ykkössijoja, 147. Vuoden urheilijaksi valittu purjelautailija Tuuli Petäjä-Sirén saavutti niitä 98 ja toiseksi tullut keihäänheittäjä Antti Ruuskanen ainoastaan 47.

Vaikka Tähti ylsikin ykkössijoille ylivoimaisesti useimmin, se ei riittänyt, koska osa äänestäneistä ei noteerannut hänen saavutuksiaan lainkaan. Tämä kertoo siitä nurjasta suhtautumisesta, jota vammaisurheilua kohtaan tunnetaan edelleen.

Kaikki eivät pidä vammaisurheilua todellisena urheiluna, vaikka myös vammaisurheilulajeissa maailman huipulle pääsy vaatii luontaisten ominaisuuksien lisäksi samaa tinkimätöntä ja kurinalaista työtä kuin missä tahansa urheilussa.

Tuuli Petäjä-Sirén ja Antti Ruuskanen ansaitsevat toki kaiken kunnioituksen hienoista suorituksistaan Lontoon olympialaisissa. Heitä on niistä kiittäminen.

Tähden saavutukset jo yksistään Lontoon paraolympialaisissa ylsivät yli muiden. Kun otetaan huomioon hänen koko urheilu-uransa, vuoden urheilijasta ei olisi pitänyt tällä kertaa olla pienintäkään epäselvyyttä.
Toivottavasti valintoja kohtaan noussut arvostelu johtaa siihen, että vammaisurheilijat korotetaan tasavertaisiksi urheilijoiksi muiden rinnalle.