Esko Ahon tuoreet lausunnot viittaavat siihen, että niin sanottu hyvä veli -verkosto toimii tehokkaasti Suomessa. Liian tehokkaasti, jos sen touhut menevät lain kunnioituksen edelle.
Keskustan entinen puheenjohtaja, nykyinen Sitran johtaja Esko Aho kommentoi viime lauantaina Yleisradion Lauantaiseurassa ensimmäisen kerran julkisesti sitä, mistä hän oli saanut kuulla Alpo Rusiin kohdistuneista vakoiluepäilyistä. Katsojat eivät juuri tulleet hullua hurskaammiksi. Aho ei nimittäin muistanut alkuperäistä lähdettään. Hän ei osannut sanoa, kertoiko asiasta hänelle ensimmäiseksi keskustan puoluesihteeri Eero Lankia vai silloinen sisäministeri Ville Itälä.
Keväästä 2002 on kulunut aikaa kohta kolme vuotta. Se on pitkä aika Ahon kaltaisen ihmisen elämässä. Uudet ja yhä uudet tapahtumat seuraavat toinen toistaan vilistäen, eikä kaikkia yksityiskohtia jaksa muistaa millään. Siitä huolimatta kuulostaa hieman erikoiselta, ettei Aho muista lähdettään tässä asiassa. Se kun oli hyvin poikkeuksellinen tapahtuma, jonka on vaikea uskoa pyyhkiytyvän kenenkään muistin sokkeloista pois noin vain.
Ensinnäkin Aholle ilmoitettu törkeä vakoiluepäily kohdistui tasavallan presidentin entiseen neuvonantajaan ja henkilöön, joka aikoi ryhtyä keskustan eduskuntavaaliehdokkaaksi. Sellaista ei ole tapahtunut ennen Suomessa. Toiseksi asian merkittävyyttä korosti se, että Aho kehotti Rusia jäämään pois eduskuntavaaleista korviinsa tulleiden vakoiluepäilyjen takia. Tuollaista ei satu puoluejohtajan kohdalle yleensä kuin kerran elämässä.
Kolmanneksi, mahdollisia Ahon tietolähteitä on julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan vain kaksi. Aho tunnetaan muistihirmuna, mutta hän ei nyt pystynyt palauttamaan mieleensä tai tahtonut kertoa, kumpi lähde hänelle välitti tiedon vakoiluepäilystä. Molemmat ovat tunnustaneet julkisesti kertoneensa asiasta Aholle.
Aholla on varmaan syynsä huonomuistisuuteensa, mutta se ei ole ainoa hämmennyksen aihe tässä asiassa. Rusiin kohdistuneen vakoiluepäilyn kulusta henkilöltä toiselle on kertynyt niin paljon tietoa, että sen perusteella voi tehdä yhden hyvin todennäköisen päätelmän: niin sanottu hyvä veli -verkosto toimii Suomessa tehokkaasti - tässä tapauksessa se on toiminut liiankin tehokkaasti.
Se siirsi henkilöltä toiselle sellaista tietoa, jota ei olisi saanut kertoa eteenpäin noin vain. Ahoa ja Lankiaa informoitiin kulissien takana mutkattomasti Rusiin kohdistuneista epäilyistä, vaikka niin ei ilmeisestikään olisi ollut lupa tehdä. Suojelupoliisin johto on jopa tunnustanut suositelleensa oppositiojohtaja Ahon informointia.
Tieto näistä keskusteluista ei olisi tullut koskaan julki, jos asiat olisivat saaneet toisenlaisen käänteen ja Rusin olisi todettu syyllistyneen törkeään vakoiluun.
Kyseessä ei suinkaan ole vain yksittäinen tietovuoto. Soneran teleurkintajuttu osoitti jo tätä ennen, että salassa pidettäväksi tarkoitettua tietoa on vaihdettu surutta korkealla tasolla piireissä, joissa lain kirjain ja henki tunnetaan hyvin. Onko jopa niin, että korkea asema tai asiantuntijuus on tuudittanut kyseiset henkilöt uskomaan, ettei lain koura ulotu heihin tai että heidän toimiaan voidaan katsoa sormien läpi.
Jo pelkkä epäily tuntuu puistattavalta. Entäpä jos kyseessä onkin jonkinlainen maan tapa? Kysymys on vakava, koska vakoiluepäily osoittautui Rusin kohdalla vääräksi. Jättivätkö siihen vihityt kyseenalaistamatta saamansa informaation siksi, että se kerrottiin heille luottamuksellisesti pienessä piirissä?