Kirjoitin sinulle heti kunnallisvaalien jälkeen ja onnittelin valtuustopaikastasi. Toivottavasti muistat kirjeeni.
Uskon, että tähän mennessä käymäsi puolikymmentä valtuuston kokousta ja muutamat seminaarit ovat antaneet sinulle voimia. Älä lannistu, vaikka olet kuullut madonlukuja siitä, että rahat eivät riitä, eläkepommi uhkaa ja kunnan pienipalkkaisiin hoitajan tehtäviinkään ei kohta enää ole tulijoita.
Kyllä te keksitte keinot. Ainakin uskon lujasti niin.
Usko asiaasi, vaikka olet törmännyt jo muutaman kerran siihen, että pojat ovat jo sopineet. Olet saanut myös oppia, että suurin vihollinen istuu vieressäsi. Te kun joudutte kilpailemaan samoista niukoista johtopaikoista. Ja ennen kaikkea samoista äänestäjistä.
Olet saanut pieniä viitteitä globalisaatiosta, kun paikkakunnan mahtiyrittäjä ilmoitti, että jos kunnan tilojen vuokra säilyy ennallaan, tuotanto siirtyy Viroon. Tai sait lukea lehdestä, että pääosin amerikkalaisten eläkesäätiöiden omistama tehdas muuttaa Etelä-Koreaan.
Älä lannistu, tämä on arkipäivää.
Muista, että sinun pitää nähdä metsä puilta. Jotta sinusta tulee oikea kunnallismies, sinun täytyy nähdä kauemmaksi kuin minun. Muuten minä olisin asettunut ehdokkaaksi ja hoitaisin itse asiat kuntoon.
Tiedät, että lillukanvarsiin on helppo tarttua ja niistä saa helposti lisäpisteitä. Jos sinun on pakko niihin tarttua, hoida ne linjakkaasti. Äläkä niin läpinäkyvästi, että me huomaamme, että ääniähän sinä keräät.
Muista, että me äänestäjäsi pelkäämme muutoksia, koska olemme tottuneet kiskomaan leipämme puun kyljestä. Muutokset käyvät aina oman kukkaromme päälle, ja herrat vievät niistä vielä puolet päältä.
Siksi sinun pitää olla rohkea ja tehdä myös ikäviä päätöksiä. Vaikka me aina sanomme, että nyt kirpaisee ja kirpaiseekin tosi kovasti. Et saa pallotella asioiden kanssa ja syyttää ongelmista muita. Et tee niin? Ethän?
Joudut liittämään kuntasi naapurikuntaan, vaikka kuinka tiedät sen riipaisevan kuntaidentiteettiäni. Rahat kun eivät yksinkertaisesti riitä ja kuntarajat haittaavat palveluja.
Et sinä voi tosissasi puhua Oulun seudulla palvelurakenteiden yhdistämisestä, kun koko ajan taustalla välkkyvät hallinnon rajat. "Tämä meille, tämä teille ja tämä meiltä pois" ei unohdu sukupolvessa, ei ainakaan jos kuntarajat säilyvät.
Sinä joudut tekemään liitoksen tällä tai seuraavalla valtuustokaudella.
Muistatko, kun kirjoitin, että älä unohda minua ja ääntäni? Olen nähnyt sinut usein jääkiekko-ottelussa tai isoissa kokouksissa, jossa sinä olet tiennyt näkyväsi.
Mutta näe myös itse. Muista työttömien toimikunnat ja ravintolan karvalakkipuoli, vaikka siellä löytyy kaikenlaisia kitisijöitä ja koloisen tien valittelijoita heti kolmannen tuopin jälkeen.
En ole nähnyt sinua tutustumassa Oysissä kuntien yhteispäivystykseen. Olemme sattuneet tietenkin sinne eri aikaan, vaikka minä ainakin olen odotellut siellä monia monituisia tunteja.
Koeta jaksaa käydä kansan parissa, niin et vieraannu äänestäjistäsi. Tiedät, millaisia meidän arkiset, meille niin isot ongelmat ovat, vaikka ne voivat näyttää sinusta niin vähäpätöisiltä.
Kitisevät lapset, hoitoa tarvitsevat mummot, eturauhastulehdukset, peräpukamat, suonikohjut, lonkkien kulumat ja turvaton koulumatka. Ne ovat arkipäivää.
Ethän unohda! Ethän.