Ilkka Kanervan ero oli väistämätön tekstiviestien tultua julki. Kokoomuksen johtaja Jyrki Katainen otti lopulta aloitteen käsiinsä ja päätti valita Alexander Stubbin uudeksi ulkoministeriksi. Katainen loi samalla uutta poliittista kulttuuria.
Ilkka Kanerva on pyörinyt Suomen politiikan eturivissä ja sen tuntumassa herkeämättä 1970-luvulta lähtien. Alexander Stubb on 20 vuotta nuorempi ja on luonut koko uransa päivänpolitiikan ulkopuolella. Saman puolueen sisältä on vaikea löytää kahta taustoiltaan yhtä erilaista ulkoministeriksi sopivaa poliitikkoa.
Tämä saattoi olla yksi puheenjohtaja Jyrki Kataisen motiiveista, kun hän lähti valitsemaan Kanervalle seuraajaa. Etukäteisveikkailuissa arvailtiin kokeneiden poliitikkojen kuten puhemies Sauli Niinistön ja puolustusministeri Jyri Häkämiehen nimiä. Ainakaan julkisesti kumpikaan ei kuitenkaan ole vahvistanut olleensa halukas tehtävään, vaikka Niinistöstä oli eduskuntaryhmässä puhuttu. Tärkeimmän puhelunsa Katainen otti Brysseliin.
Moni ei osannut veikata vakavissaan Stubbia uudeksi ulkoministeriksi muun muassa siksi, ettei hän ole kansanedustaja. Viime aikojen hallituksissa yksi pääsäännöistä on ollut, että ministerit valitaan eduskuntaryhmän sisältä. Poikkeusta on haettava Esko Ahon hallituksen ja ulkoministeri Heikki Haaviston päivistä asti 1990-luvun alkupuolelta. Paavo Lipposen hallitusten maatalousministeri Kalevi Hemiläkään ei ollut kansanedustaja, mutta paikka annettiin aikoinaan poliittisista tasapainosyistä ammattiministerille -- erikoinen ratkaisu sekin oli aikoinaan.
Kataisen vahvuutta ja toisaalta kokoomuksen hämminkiä kuvaa se, että Katainen sai tahtonsa läpi ainakin näennäisen yksimielisesti. Kanervan eroon johtanut kohu uhkasi muodostua kokoomukselle katastrofiksi. Puolue oli laskenut paljon sen varaan, että se sai ulkoministerin salkun ensi kerran sitten 1930-luvun, ja nyt Kanerva oli pilaamassa käytöksellään komean alkunsa ulkoministerinä.
Stubb on erittäin kielitaitoinen ja kansainvälinen hahmo, jonka voi maailmalla heittää mihin tilanteeseen tahansa. Hän ei ole ollut mukana Suomen politiikassa, eikä hänen liity vanhan poliittisen kulttuurin rasitteita. Niinistö tai Häkämies eivät olisi tulleet puhtaalta pöydältä, ja Häkämiehellä olisi ollut rasitteena jännittynyt suhde presidentti Tarja Haloseen.
Potkujen antaminen Kanervalle otti Kataiselle henkilökohtaisesti koville, mutta hän teki välttämättömyydestä hyveen. Katainen souti ja huopasi pitkään, mutta ymmärsi lopulta, mitä hänen piti tehdä. Vuosi sitten konkaripoliitikko Kanervan nosto ministeriksi oli yllätys. Nyt samaa voi sanoa nuorehkosta Stubbista.
Kiusallisen näytelmän määrätietoinen loppuratkaisu vahvistaa Kataisen asemaa kokoomuksen johdossa, vaikka toisinkin olisi voinut käydä. Hän sai pisteitä ryhtymällä nopeisiin toimiin jo maanantai-iltana. Kaikki oli valmista Hymyn ilmestyessä aamulla ja julkisuus suuntautui Kanervan lisäksi Stubbin valintaan.
Stubbin tulo kohentaa hallituksen EU-osaamista ja kontakteja. Siihen onkin selvä tarve. Mutta Kanervan Etyj-puheenjohtajuuttaan varten luomat kontaktit Itä-Euroopassa ovat nyt valuneet hukkaan.
Koko ikävästä tapahtumaketjusta voi syyttää vain yhtä ihmistä, Kanervaa. Hänellä näyttää olevan jonkinlainen sairaalloisen oloinen riippuvuus, jota hän ei ole lupauksistaan huolimatta voinut kontrolloida. Hymyn julkistamat tekstiviestit eivät ole henkisesti kypsän ihmisen tekoja. Myös suureelliset 60-vuotisjuhlat herättivät jo kysymyksiä arvostelukyvystä.
Poliitikkona Kanerva on osaava ja hän ehti saada paljon kiitosta työstään ulkoministerinä. Mutta ministerin on oltava rehelliseksi ja taitavaksi tunnettu Suomen kansalainen, eivätkä nämä ehdot Kanervan osalta enää täyttyneet.
Kanervan ero puhdistaa politiikan ilmapiiriä ja vie pohjaa pois puheilta miespolitiikkoja suojelevasta "hyvä veli" -verkostosta. Samalla Suomen politiikkaan syntyi uusi moraalikoodi. Ministereiltä on lupa odottaa tämän jälkeen hyvää harkintaa ja korkeaa moraalia myös yksityiselämässä.