Hyvä tarina kiin­nos­taa ja yhä useam­min ky­sees­sä on ää­ni­kir­ja – nuoret antavat ak­tii­vi­ses­ti pa­lau­tet­ta kus­tan­ta­moil­le

Esikoiskirjailija Heidi Silvanilla on rutiinia tekstin luomiseen, vaikkakin nuorille hän kirjoitti ensimmäistä kertaa. John Lennon minussa on vetävä ja aito tarina, jossa arkeen sekoittuu fantasiaa silti unohtamatta normaalia teini-ikäisten ystävyyssuhteiden vuoristorataa.

Kuva: Pekka Peura

Vahvat kansainväliset tekijät ovat käsi ovenkahvassa: kustantajat antavat kuitenkin etusijan kotimaiselle kertojalle.

– Tämä on haasteellisinta kustannettavaa, Tammen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustantaja Saara Tiuraniemi toteaa tyhjentävästi.

Laadukasta lukemista julkaistaan, mutta yleisön tavoittaminen ei ole helppoa. Suomen vuosittaisesta lasten- ja nuortenkirjojen listan 20 kärkiteoksesta vain kaksi on nuortenkirjoja, hän mainitsee.

– Lastenkirjoja ostetaan paljon lahjaksi – nuorille ei, koska ajatellaan nuorten haluavan itse päättää, mitä lukevat, Tiuraniemi selittää.

Näiden kahden epäsuhtaa määrää sekin, että nuoruus on ajallisesti lapsuutta paljon lyhyempi ja nimenomaan mielletään lyhyemmäksi, hän lisää.

Kustantajat pyrkivät väljentämään kategorioita. Hyvä esimerkki siitä on ns. young adult -kirjallisuus, jossa rikotaan lajityyppien rajoja.

– Monet nuortenkirjaksi määritellythän ovat mitä suurimmassa määrin myös aikuiselle lukijalle – joku Maria Turtschaninoff esimerkiksi, jonka Maresi-trilogia on myyty jo yli 20 maahan.

Usein nuortenkirja on teemojen suhteen huomattavasti aikuistenkirjoja edellä, Tiuraniemi vihjaa.

Otavalle lasten- ja nuortenkirjallisuuden käsikirjoituksia tulee vuosittain 300–400, noin puolet kumpiakin.

Osaston päällikkö Kaisu-Maria Toiskallio luonnehtii kirjoa todella laajaksi.

– Pieniä trendejä näkyy: esimerkiksi Nälkäpelit ja muut ovat jättäneet jälkensä ja tarjotaan dystopiaa, jonkin verran fantasiaakin.

Otavan haaviin on uinut hienoa tekstiä molemmista, hän kiittelee, mutta niitä ei haeta mitenkään erityisesti.

– Kaikki lähtee aina tarinasta, onko se riittävän hyvä.

Realismikin kiinnostaa, jos siinä on hyvä tarina ja omaperäinen kertojanääni.

Nuoret antavat aktiivisesti palautetta. Toiskallion mukaan kynnys lähestyä kustantajaa, kommentoida ja esittää toiveita on matala.

– Sosiaalinen media on kiinnostuksen mittari – siellähän ne nuoret kuitenkin ovat, Toiskallio toteaa.

– Esimerkiksi Otavan Instagram tavoittaa nuoret lukijat hyvin.

Tiuraniemi sanoo yhdessä jakamisen kokemuksen olevan tärkeää ja osallisuuden ilmiöissä kuten Harry Potter.

– Nuoret hakevat lukemastaan tukea kasvulleen. Tyylilajina voi olla mikä tahansa, hän valottaa.

Kustannuskenttä on muutoksessa: kirjamarkkina on kutistunut lähes 40 prosenttia, mihin on osaltaan vaikuttanut kirjastoverkon kutistuminen kolmanneksella.

Tämän vuoksi uudet formaatit ovat tärkeitä, ja digiin siirtyy paljon klassikoita.

Toiskallion mukaan äänikirjojen käytössä on tapahtunut iso muutos viimeisen vuoden sisään.

– Veljeni teini-ikäiset lapset kyllä viestivät, että fyysinen kirja on nuorten mielestä edelleen tosi cool, hän naurahtaa.

Sama kuuntelun vetovoima on tiedossa myös Tammessa.

– Ytimessä ovat silti aina tarinat, vaikka formaatit ympärillä muuttuvatkin, Tiuraniemi kommentoi.

A ja O on kotimainen nuortenkirjallisuus, Toiskallio toteaa. Saman sanoo Tiuraniemi. Kotimaisuudella on vankka juuri molempien kustantamojen aatteellisessa histo­riassa.

– Tarjontaa on maailmalta ihan hirveästi. Usein huomaan, että meillä on suomalaiselta kertojalta tulossa samasta aihepiiristä paljon, paljon parempaa, Tiuraniemi kertoo.

– Jos jotain voidaan tehdä kotimaisen kirjailijan kanssa, se tehdään, hän tähdentää.

Toiskallion mukaan kustannettavaksi kaivataan muutakin kuin pääkaupunkiseudulle sijoittuvia tarinoita.

– Nuoret ovat niin fiksuja, että heidän arvomaailmaansa puhuttelevat myös erilaisen suomalaisuuden äänet.

Ja etteivätkö nuoret lukisi! Myös kirjoittavat paljon, Toiskallio paljastaa.

– Se, että nuoret kokevat kirjallisuuden tärkeäksi, näkyy myös siinä että he kirjoittavat itse ahkerasti ja tarjoavat käsikirjoituksiaan kustannettavaksi.

Teksti vei esikoiskirjailijan mukanaan

Oululaisen äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan Heidi Silvanin, 46, on vaikea uskoa tämän olevan totta: esikoisteos julkaistiin elokuun lopussa.

Silvan kirjoitti tarinaansa hissun kissun ja suhtautui siihen vaatimattomasti.

– Minulla ei ollut paineita, sillä ajattelin, ettei tätä julkaista, kun on niin paljon tarjolla hiottuja käsikirjoituksia.

Hänellä kuitenkin oli tarina, jonka halusi kertoa. Joka halusi tulla kerrotuksi.

– Yritin vastustaa. En olisi ehtinyt enkä jaksanut. Ensimmäinen versio tuli kuitenkin nopeasti: alkukohtaus oli päässäni kirjoittamisen alkaessa, muu tuli sitten vain. Ihana tunne!

Silvanilla on kirjoittamisen yliopisto-opintoja ja kirjoittajakokemustakin, mutta tyystin toisenlaisesta genrestä: hän avusti pitkään Kolmio-Kirjan julkaisuja.

– Sitä lajia en ajatellut kirjaksi asti. Luulin kirjoittavani dekkarin.

Sen sijaan esikoisteos on nuorille. Päähenkilö on 14-vuotias Aija, joka ei ole ihan tavallinen teini. Kirjan nimi antaa vinkin: John Lennon minussa.

Maagisrealistisen tarinan teini on Asperger-tyttö. Se ei kuitenkaan ollut Silvanin lähtökohta.

– Lievä Asperger vain selittää Aijan persoonaa. Se aukeni kirjoittaessa. Se Lennonin biisi se oli, joka vei!

Tapahtumat saavat alkunsa joulujuhlaa varten perustetussa kuorossa. Kun Happy X-mas (War is over) on varsin surkea viritys, Lennon saapuu paikalle ja asettuu Aijaan. Tämän opettaja on komentanut vain aukomaan suutaan. Yhtäkkiä tilanne onkin toinen.

– En ollut koskaan aiemmin ollut John Lennon -fani, enkä ollut tajunnut, miten tärkeä hän edelleen monille on. Enhän edes ajatellut, että kirja julkaistaisiin. Minä vain kirjoitin.

Käsikirjoituksen hän viilasi näyttöä varten itse. Perhepiiristä löytyi koelukija ja apua nuorten kielenkäytön hiomiseen. Silvan on opettanut aikuislukiolaisia ja suomea vieraana kielenä, joten Aijan maailman kanssa puuttui arkikosketus.

– Tosi työ alkoi vasta, kun sain kustannussopimuksen. Kirjoitin muun muassa joitakin lukuja ihan uusiksi.

Silvanin kustantajana on Myllylahti. Yhteistyö on todettu niin toimivaksi, että toinen kirja on tulossa.

– Sain juuri nähtäväkseni kansiehdotuksen. Pari vuotta nuoremmille suunnattu teos ilmestyy keväällä.

Kolmas taitaa olla jo ideoinnin asteella.