Talvisodassa tuhoutuneen Ainolan lastentarhan jälleenrakentaminen on nostattanut keskustelua puolesta ja vastaan. Yksi idean kolmesta äidistä, kasvatustieteiden lisensiaatti Eeva-Liisa Kronqvist, kertoo saaneensa asian tiimoilta erittäin kannustavaa palautetta.
"Pari henkilöä on sanonut miettineensä samaa asiaa moneen otteeseen ja he olivat iloisia siitä, että asialle tehdään vihdoin jotain. Eräällä oli talosta jopa omakohtaisia muistoja, kun hänen isänsä oli nostanut pikkutaaperon katsomaan ikkunasta katsomaan Ainolaa", Kronqvist naurahtaa.
Hänen mukaansa palautteen antajat ovat olleet pääosin lastenhoitoalalla työskenteleviä. Yhteydenottoja on tullut myös järjestöjen kautta.
Seuraava askel otetaan tänään maanantaina, kun Kronqvist ja muut puuhanaiset, Eila Estola ja Elise Lujala, järjestävät asiasta pienimuotoisen keskustelutilaisuuden. Tilaisuus tulee olemaan marraskuun alkupuolelle suunnitellun laajemman kansalaiskeskustelun suunnitteleva kokous.
"Olemme pyytäneet paikalle asiantuntijoita. Kannatusyhdistyksen perustaminen on varmasti asia, jota tullaan käsittelemään palavereissa yhtenä näkökulmana."
Kaavoitus ei ole
kynnyskysymys
Uutta Ainolaa puuhataan sen entiselle paikalle Kiikkusaareen, joka on asemakaavassa merkitty puistoalueeksi.
Oulun kaupungin teknisen keskuksen asemakaavapäällikkö Matti Karhula sanoo, ettei asemakaavamuutoksen tekeminen ole kuin kaupungin sisäinen resurssikysymys. Jos työvoimaa irtoaa, muutos pystytään tekemään varsin nopeasti, eli prosessi kestäisi suurin piirtein vuoden päivät.
"Asemakaavamuutos ei kuitenkaan ole tässä se kriittinen kysymys, vaan rakennuksen käyttö ja sen rahoitus", Karhula toppuuttaa ja on vahvasti sitä mieltä, ettei ainakaan kaupunki raota hankkeelle kukkaronnyörejään.
Tuskin kuitenkaan päiväkodiksi
Karhulan mukaan Ainolaa ei saada enää takaisin ja maailma sen ympärillä on muuttunut paljon. Paikka ei nykyisellään huuda uutta rakennusta, vaan ympäristö on hyvinkin viehättävää. Ja sitten pitäisi vielä selvittää, että onko Ainolan suunnalla tarvetta päiväkodille.
Karhula sanoo, että kaikki olisivat varmasti halukkaita näkemään, millainen tämä kaihottu kansallisromanttinen rakennus todellisuudessa olisi, mutta muistaisivat ettei se ole aito.
Jos tai kun Ainola-hankkeessa edetään kaavoitusvaiheeseen, selvitettäväksi tulevat liikenneyhteydet ja pysäköintiratkaisut.
"Täytyy miettiä, toimisiko rakennuksessa päiväkoti, vai olisiko alunperin päiväkodiksi suunniteltu rakennus jossain muussa käytössä. Uskoisin, että jälkimmäinen näkökulma voittaisi", Karhula tuumaa.
Jos rakennuksesta tehdään julkinen, sinne pääsy täytyy tehdä liikuntarajoitteisillekin mahdolliseksi. Käytännössä se tarkoittaa pyörätuoliluiskaa ja jos ylimmissä kerroksissa on yleisötiloja, niihin täytyy olla hissit.
Paloturvallisuusmääräykset ovat myös kehittyneet, samoin lämmöneristysvaatimukset ja ilmastointi, jotka ovat alkuperäisyyden kannalta kiusallisia käytännön kysymyksiä. Rakennusmääräyksetkin ovat muuttuneet vuosikymmenien aikana.
"Olen aivan varma, että meidän rakennusvalvonta sanoo, että uudisrakennus mikä uudisrakennus, ja kehottaa noudattamaan nykyisiä määräyksiä. Eikä rakennus olisi silloin samanlainen kuin alkuperäinen", Karhula toteaa.
Rakennustekniikasta ehkä este
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen Ouluseuturyhmän arkkitehti Britta Passoja ei ota kantaa puolesta eikä vastaan, mutta sanoo, että periaatteessa näköisrakennuksen tekeminen on arveluttavaa.
"On olemassa sellainen vaara, että vaikka piirustukset ovat olemassa ja tiedetään millainen rakennuksen tulisi olla, siitä todellisuudessa tulisi huono kopio. Alkuperäinen rakennus on tehty erilaisen rakennustekniikan aikana ja materiaalit ovat nykyisin erilaisia", Passoja sanoo ja huomauttaa, että myös hygienia ja ilmanvaihtovaatimukset olisi otettava huomioon.
Uudisrakennuksesta olisi periaatteessa mahdollista saada alkuperäisen Ainolan lastentarhan näköinen, mutta se tulisi kalliiksi. Käytännön vaikeuksien vuoksi hanke edellyttäisi todella hienoa toteutusta.
"Sinänsä alkuperäinen talo oli niin mielenkiintoisen näköinen, ettei sen suhteen ole mitään huomauttamista. Siitä voi jopa sanoa, että se on aivan ihana", Passoja naurahtaa.