Heinäkuussa Hanna-Maria Seppälä löi MM-kisojen 100 metrin vapaauinnissa kätensä ensimmäisenä kaakeliin. Maanantaina Haukiputaalla Vesi-Jatulin altaassa kaakeliin läpsähtää useampikin pieni käsi ennen Seppälän kättä.
"Joo. Tappio tuli", Seppälä naurahtaa.
Maailmanmestarin kukistivat oululaiset ja haukiputaalaiset vesipedot. Tosin alle kymmenvuotiaat vesihirviöt uivat uuden uimahallin vihkiäisjuhlissa puolet lyhyemmän matkan kuin Seppälä, joten haastekisan perusteella ei kannata vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä Seppälän uintikunnosta.
Muutenkin Seppälä varoo tekemästä kovin suoraviivaisia päätelmiä yhdestä asiasta toiseen. Uimarin tähdentää, että kesällä 2003 uitu maailmanmestaruus ei ole tae siitä, että kesällä 2004 kaulassa killuu olympiakulta - tai edes olympiamitali. Maailmanmestarin jalat ovat tukevasti maan pinnalla.
"Toivon, että Ateenassa menisi paremmin kuin Sydneyssä (2000)", Seppälä sanoo.
Mitä ihmettä?
Sydneyssä Seppälä oli 15-vuotiaanan keltakokkana 18. Riittääkö maailmanmestarille siis tavoitteeksi semifinaalipaikka eli paikka 16 parhaan joukossa?
"Juuri näin. En uskalla tavoitella hirmumenestystä, kun en ole olympialaisissa voittanut vielä yhtään mitään", Seppälä sanoo.
"Minulla on sisimmässäni palava halu uida hyvin ja menestyä, mutten ole koskaan varsinaisesti tavoitellut mitään. MM-kulta ei ole minulle unelmien täyttymys: minulle riittää se, kun parannan omaa suoritustani. Saan siitä tyydytykseni."
Asennoitumis-
vaikeuksia
Varovaisilta ja vaisuilta kuulostava puhe mahdollisesta menestyksestä on tuttua tavaraa Hanna-Maria Seppälän suusta.
Ennen kesän MM-kisoja Seppälä oli 100 metrin vaparin tilastoykkönen, mutta kisoihin lähtiessä hän ei sanonut vahingossakaan edes puolta sanaa mitalista. Linja piti loppuun asti, vaikka MM-finaaliin keravalainen hyppäsi parhaan välieräajan turvin.
"Moni on tulkinnut puheitani väärin. Fiilikseni olivat ihan oikeasti sellaiset, että ei tässä nyt mitään mestarisuosikkeja olla. Finaalissa oli monta tyttöä, joiden ennätykset olivat minun aikojan parempia, ja me uskoimme loppuun asti, että sieltä ne vielä tulevat", Seppälä sanoo.
Eivät tulleet.
"Olihan se yllätys. Tuntuu vieläkin hassulta ajatukselta olla maailmanmestari. En oikein tiedä, miten siihen pitäisi asennoitua", Seppälä sanoo ja jää hetkeksi miettimään asiaa.
"Fiilis on ihan mieletön, kun on päässyt niin korkealle. Suoritus oli todella hieno", Seppälä sanoo.
"Mutta en minä näe itseäni vielä maailman parhaana. Se oli kuitenkin vain yksi kisa. Jos pystyn toistamaan se kerran ja toisenkin, niin ehkä sitten."
Vuosi täynnä
arvokisoja
MM-kisojen jälkeen Hanna-Maria Seppälä löysäsi hieman uimisen tahtia ja keskittyi hoitamaan ylioppilaskirjoitukset kunnialla päätökseen. Nyt on taas aika kiristää treeniruuvia.
Haasteita uimarilla riittää jo ennen olympiakisojakin. Joulukuussa Dublinissa uidaan lyhyen radan Euroopan mestaruuskisat ja toukokuussa kauhotaan EM-mitalien perässä pitkällä radalla. Olympialaisten jälkeen ovat vielä ohjelmassa lyhyen radan EM- ja MM-kisat.
"Kova on ohjelma, mutta kisat ennen olympialaisia ovat vain harjoituskisoja, ja kisat olympialaisten jälkeen menevät omalla painollaan. Eli kaikki tähtää olympia-altaaseen", Seppälä sanoo.
Olympiavuoteen uimari menee entisin eväin. Menestystä tuonutta systeemiä on turha mennä kovin kovasti muuttamaan.
"Jotakin uutta pitää aina olla, että kehitys jatkuu", äitinsä Mirjami Seppälän valmennuksessa uiva Seppälä sanoo.