Vähintään erikoisiksi voi kuvata tapahtumia viime lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Lohjan terveyskeskuksessa. Kaiken varalta lyhyt kertaus:
Puolenyön aikaan terveyskeskukseen saapuvat pääministeri Matti Vanhanen ja kansanedustaja Merikukka Forsius, jotka tuovat ensiapuun kolmannen henkilön. Hoitoon pääsyä jonottaa myös mies, joka hakee selkäänsä kipupiikkiä. Syntyy sanaharkka, jossa osallisena ovat selkäkipuinen mies ja toisaalta Vanhanen ja Forsius. Jälkimmäinen kimpaantuu ja heittää selkäkipuista wc-paperirullalla.
Suunnilleen tästä on osapuolten yhtäpitävät lausunnot.
Siinä näkemykset jo eroavat, kuka oli kahakan syypää. Vanhasen ja Forsiuksen mukaan mies aloitti erilaisten syytösten latelun aiheetta. Mies puolestaan arveli Iltalehdessä, että Forsiusta ärsytti hänen lakkinsa.
"Ehkäpä Kärppä-lippis oli väärässä paikassa väärään aikaan", hän päätteli - poseeraten lehdessä tuo sama lakki päässä ja kohuttu vajaa vessapaperirulla kädessään.
Asiassa on sekä farssin että vakavamman pohdinnan aineksia.
Suomen pääministeri ei ollut todellisessa vaarassa, mutta paljon pahempaakin on terveyskeskuksissa nähty. Lohjalla onneksi piestiin vain suuta ja heitettiin pehmopaperia. Mutta entä jos ärsyyntyneen Kärppä-fanin paikalla olisi ollut joku paljon aggressiivisempi henkilö?
On toisaalta hienoa, että Suomen pääministeri voi vielä liikkua ilman turvamiehiä samoissa paikoissa, joissa tavallinen kansakin kulkee. Silti pääministeri ei ole edes vapaa-aikanaan tavallinen pulliainen. Hänen pitää huolehtia turvallisuudestaan, sillä joka maasta löytyy henkilöitä, joilla katkeruus vallanpitäjiä kohtaan on vaarallisen syvää.
Juuri nyt Vanhasen halun kulkea ilman turvamiehiä ymmärtää hyvin. Kukapa haluaisi lähelleen yhtä tai kahta haukankatseista korstoa, kun menossa on uuden ihmissuhteen viritystyö. Ei siinä kaivata ylimääräisiä silmäpareja, vaikka turvamiehet eivät näkemästään koskaan mitään pukahtaisikaan.
Olennaista Vanhasenkin tapauksessa silti on, että hän maan tärkein poliittinen päättäjä. Kuka sitä tehtävää sitten hoitaakaan, hänen on pidettävä huoli turvallisuudestaan. Kun työhön suostuu, pitää vain suopua ajatukseen, että siviilielämäkään ei voi jatkua yhtä yksityisenä kuin ennen, ei millään.
Hupaisan mausteen Lohjan episodiinkin tuo se, että sen enempää Vanhanen kuin Forsiuskaan eivät vieläkään kerro, seurustelevatko he. Kun pari on viime aikoina nähty tiuhaan yhteisillä retkillä, niin kaupunkilaisjärkikin sanoo, ettei kyse ole puoluerajat ylittävistä poliittisista kosketuksista.
Keskiviikon Helsingin Sanomissa Vanhanen vastasi suhteen laatua koskevaan kysymykseen: "Siitä on sanottu se, mikä on aikanaan sanottu."
Kommentti tuo etsimättä mieleen Matti Nykäsen vastaustyylin. Hänhän esimerkiksi totesi mäkiviikon tapahtumia koskevaan toimittajan kysymykseen, että "ehkä join, ehkä en, so not kunhan hyppy kulkee."
Ehkä lainaus toiseltakin merkkimieheltä sopii Vanhasen tilanteeseen. Presidentti Kekkonen totesi aikoinaan, että jos joko sisäpolitiikan tai ulkopolitiikan pitää olla rempallaan, niin olkoon se sitten sisäpolitiikka. Vanhasen omalla kohdalla ulkopolitiikka tarkoittaa mallikkaasti hoituvaa työelämää ja sisäpolitiikka yksityiselämää.
Kun Vanhanen on tunnettu remppaaja, ehkä hän vielä saa kuntoon myös sisäpolitiikkansa.