Suomessa oli aivan erinomainen romaanivuosi -- ja poru ja parkuhan siitä saatiin aikaiseksi. Kaikki hyvät kirjat kun eivät millään mahtuneet Finlandia-palkintoehdokkaiksi. Niitähän nimetään vain kuusi.
Eniten kuohuntaa herätti se, että Jari Tervon historiallisen trilogian hieno viimeinen osa Troikka ei ollut ehdokaslistalla. Helsingin Sanomien nettitoimitus otsikoi ehdokkaiden julkistamisjutun räväkästi tyyliin "Tervo ei saa Finlandia-palkintoa". Kirjallisuuslehti Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemi ja Yleisradion kirjallisuustoimittaja Seppo Puttonen kummastelivat vallan Ylen televisiouutisissa Tervon pois jättämistä.
Netin keskustelupalstoille tulvi tuohtuneita kirjoituksia. Tapaus nähtiin kulttuurieliitin nyrpistelynä suosikkikirjailijalle. Monet eivät muistaneet sitä, että Tervo on aiemmin ollut Finlandia-ehdokkaana jo kolme kertaa. Monet jyrkän mielipiteensä ilmoittaneista nettikeskustelijoista eivät edes olleet ehtineet lukea Troikkaa, vielä harvempi kaikkia kuutta ehdokasteosta.
Vaikea olisikin ollut sanoa, mikä kirjoista olisi pitänyt vaihtaa Tervon teokseen, niin hyviä ne ovat kaikki. Tervo itse pysyi kohun keskellä hiljaa, totesipa vain, ettei kokeneena kirjailijana hämmästy enää mistään.
Kyse ei käräjistä
Kotimaisen kirjallisuuden professori Jyrki Nummi Helsingin yliopistosta toteaa, että taiteelliset palkintoraadit eivät jaa oikeutta.
-- Päätökset eivät ole taiteellisen tuomioistuimen päätöksiä. Kertoo paljon suomalaisten henkisestä piiristä, että katsotaan joidenkin teosten tai tekijöiden oikeuksia loukatun kun eivät tule valituiksi. Finlandioissa ei siis olisikaan kyse kilvasta ja markkinoinnista vaan käräjistä.
Nummi on muun muassa ollut päättämässä nuorille kirjailijoille annettavien Kalevi Jäntti -palkintojen saajista. Hän kertoo palkintoraatien päätöksien olevan usein kompromisseja.
-- Lisäksi punnitaan tarkoin eri tyyppisten, keskenään vertailukelvottomien teosten ehdokasasettelua, Nummi kertoo raatityöskentelystä.
-- Raadit toimivat myös aina jonkin toimeksiannon pohjalta, ja on toimeksiantajaa kohtaan asiallista, että annettuja ohjeita noudatetaan.
Paras tulee valituksi
Tervon ehdokkuuskaan ei olisi taannut hänelle Finlandia-palkintoa. Vuonna 1993 siirryttiin käytäntöön, jossa lopullisen päätöksen voittajasta tekee yksi henkilö, "valistunut diktaattori". Tänä vuonna valinnan voittajasta teki toimittaja Pekka Tarkka.
Tarkka sanoo, että on pitänyt historiasarjaa enemmän Tervon aiemmasta tuotannosta.
-- Hän olisi ansainnut Finlandian jollakin niistä kirjoista.
Eli Tarkkakin olisi joidenkin mielestä voinut valita väärin!
Finlandia-palkinnot jakavan Kirjasäätiön hallituksen puheenjohtajan Leena Majander-Reenpään mielestä yhden henkilön tekemä valinta on ainoa oikea tapa, koska lukukokemus on aina joka tapauksessa subjektiivinen.
-- Tuleeko valituksi vuoden paras kirja omassa sarjassaan? Kyllä varmasti. Yhden valitsijan mielestä paras ja paras annetuista vaihtoehdoista.
Nummi oli Finlandia-diktaattorina kaksi vuotta sitten. Hän valitsi voittajaksi Kjell Westön romaanin Missä kuljimme kerran.
-- Nämähän ovat kunnia- ja luottamustehtäviä, joissa toimitaan toimeksiannon pohjalta ja asiaa edistäen. Finlandia-palkinnon diktaattorille on ansioksi, että hän perustelee kiinnostavasti valintansa -- mikä se sitten onkin. Hyvästä esimerkistä käy Nummen mielestä Tarkan tämän vuoden puhe.
Hupaisaa ja joutavaa
Tälläkin kertaa käyty vilkas keskustelu osoittaa Majander-Reenpään mielestä, että Finlandia-palkinnolla on merkitystä.
-- Kirjallisuus koskettaa.
Nummen mukaan kilpailujen järjestäjät ovat sekä kirjakulttuurin että kirjamyynnin asialla.
-- Katsotaan kuinka kauan tämä rituaalistuva kuvio jaksaa kiinnostaa lukijoita. Kyllähän näihin liittyy kaikkea hupaisaa ja joutavaa hössöttämistä. Mikä ei tietenkään ole synti!