Kilpaurheilijoille tapahtuu harjoitus- ja pelikohtaisesti noin 2--3 kertaa enemmän urheiluvammoja kuin kuntoliikkujille. "Tosin kuntoliikkujillakin ikä, lisääntynyt paino ja puutteellinen tekniikka altistavat vammoihin varsinkin joukkuelajeissa kuten puulaakijalkapallossa", sanoo urheilukirurgi Sakari Orava. Miehet ovat enemmistönä urheiluklinikoiden asiakkaiden joukossa, mutta se ei kerro koko totuutta.
"Miehille sattuu urheiluvammoja useammin kuin naisille, mutta se selittyy sillä, että liikuntaa harrastavia naisia on paljon vähemmän kuin miehiä. Esimerkiksi naisjalkapalloilijoille sattuu suhteellisesti enemmän vammoja kuin miehille." Naisten ja miesten erot vammautumisalttiudessa johtuvat useista rakenteellisista ja biomekaanisista tekijöistä. "Naisilla nivelten suurempi luontainen liikkuvuus, pienempi lihasmassa ja lihasvoima sekä leveämpi lantio altistavat eräisiin rasitusvammoihin."
Jalkapallo ja jääkiekko tuottavat eniten operaatioihin johtavia vammoja. Salibandy on nousemassa erääksi vamma-alttiiksi urheilulajiksi, sillä sen suosio on lisääntynyt valtavasti kaikissa ikäryhmissä.
"Lattia on usein liukumaton, tossut tarttuvat kiinni, peruskunto ei ole paras mahdollinen, liikunta on rajua ja kontakteja tulee. Eli salibandy eli sähly tuottaa vammoja ja asiakkaita ortopedeille. Leikkimielellä voisi sanoa, että ei tämän takia kannata liikaa kieltää sen harrastamista", naurahtaa Orava.
"Rasitusvammoja esiintyy eniten kestävyysurheilulajeissa, juoksuissa, suunnistuksessa, hiihdossa ja pyöräilyssä ja tekniikkaa vaativissa lajeissa kuten heitoissa, hypyissä ja voimistelulajeissa. Suurimpia riskejä lajeista aiheuttavat harrastajien määrään suhteutettuna etenkin moto-cross ja alppilajit."
Vammoja ei aina voi ehkäistä ennalta, mutta niitä voidaan vähentää hyvällä peruskuntoharjoittelulla, suoritustekniikan oppimisella, sääntöjä noudattamalla ja fair-play -käyttäytymisellä.
"Rasitusvammoilta suojaa myös tasaisesti lisääntyvä pitkäjännitteinen harjoittelu, hyvät vaatteet ja etenkin jalkineet. Sopiva juoksualusta eli asfaltin sijasta maasto tai pururata vähentää myös rasitusvammoja", sanoo Sakari Orava.
Urheilukirurgin toiveena on, että leikkaushoidon jälkeen potilas noudattaa saamiaan ohjeita tarkasti.
"Vamman ja etenkin leikkauksen jälkeen on palattava riittävän varovaisesti kilpaurheilun harjoittamiseen.Päätyökseen urheiluvammoja hoitava urheilukirurgi on tietysti eri asemassa antamaan asiantuntevia neuvoja jatkohoidosta. Tavallisesti ei sairaalassa ole siihen aikaa tai osaamista- valitettavasti. Neuvojen antaminen jää usein fysioterapeutin vastuulle. Jos hän on perehtynyt urheiluvammoihin, ovat ohjeet tavallisesti hyviä. Meillä jatkohoidosta huolehditaan yhdessä leikkaavan urheiluortopedin ja urheilufysioterapeutin toimesta. Jatkohoito leikkauksiin ja kuntoutus ovat team-työtä", sanoo Sakari Orava.