Pääministeri Matti Vanhanen haluaa lisää lapsia Suomeen. Se on monen muunkin toive. Lapsista haaveilevat monet nuoret parit, jotka eivät uskalla alkaa hommiin epävarman työtulevaisuuden takia. Se on päiväuni ja painajainen pariskunnille, jotka syystä tai toisesta eivät kykene saamaan lapsia.
Lapsettomuusongelma on lääkärien käsissä, mutta pääministeri voisi tehdä syntyvyyden nostamiseksi muutakin kuin vain puhua pehmeitä. Ensi vuoden budjetissa lapsiperheet ovat unohtuneet. Heitä muistetaan - tai heidän ensimmäistä lastaan muistetaan - nostamalla lapsilisää kymmenellä eurolla! Muut lapset jäävät nuolemaan tahmaisia sormiaan.
Lapsia ei tehdä etuuksien toivossa, mutta etuuksien nostaminen voi lisätä uskoa tulevaisuuteen edes teorian tasolla. Asuntopolitiikka on tärkeä osa lapsiperheen elämää: asumistukea on syytä parantaa ja asutuskeskuksiin olisi järjestettävä kohtuuhintaisia ja lapsiperheille sopivia asuntoja.
Kun perhepolitiikka olisi edes johdonmukaista, voisivat syntyvyysluvut olla nykyistä korkeammat. Tempoilu vie suunnitelmilta pohjaa.
Vielä 20 vuotta sitten suomalaisnaiset tekivät lapsensa parikymppisinä. Nyt on tavallista, että esikoinen syntyy vasta, kun 30-vuotispäivä alkaa lähestyä. Syitä on useita, mutta vähäisin ei ole se, että työpaikoista on tullut määräaikaisia ja osapäiväisiä.
Määräaikaista työsuhdetta ei kukaan ajatteleva nainen uskalla katkaista äitiyslomalla. Kun aikansa odottaa vakituista työpaikkaa, on biologisesta kellosta veto loppu. Lapsenteko ei käy enää sormea napsauttamalla, eikä välttämättä edes lääkärin avulla.
Vanhasen lausahdus on pahoittanut lapsettomien mielen, vaikka se tuskin on ollut tarkoitus. Se oli luultavammin yritys perhepoliittisen keskustelun avaamiseksi. Reaktiot kertovat kuitenkin, että jokin meni vikaan. Lapsettomien tuki ry:n puheenjohtaja Pauliina Pihlaja-Mikkolasta julkinen vaatimus tehdä lapsia on isku vasten lapsettomien kasvoja.
Vanhanen on kertonut kansalle perheonnestaan. On hyvä havaita, kuinka korkeassa asemassa olevat miehet ovat pehmenneet ja rohkaistuneet puhumaan lasten puolesta. Se on ihan kiva, mutta kaikilla ei ole kuitenkaan mahdollista kasvattaa lapsia Nurmijärven rauhassa hulppeassa omakotitalossa. En tiedä - mutta luulen - että pääministerin perheelle eivät lapsilisät ole se kaikkein tärkein tulonlähde perheen elannon hankkimiseksi. Toiset eivät tule toimeen ilman sitä, toiset eivät tule ajatelleeksi sitä.
Äitiyslomalla olevan naisen tuloja on nirhaistu kuten kaikkia muitakin perhe-etuuksia viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Lapsilisiä on korotettu, mutta omistusasunnosta saatavat verovähennykset on mitätöity. Ne olivat se kaikkien tärkein turva perheille tuohon aikaan. Sitten tuli pääministeri Esko Aho ja valtiovarainministeri Iiro Viinanen, ja kaikki muuttui.
Riippui paljon perhekoosta ja asuntotilanteesta, mutta yleisesti korotetut lapsilisät eivät pystyneet korvaamaan menetettyä veroetuutta ensinkään. Jotain hyvääkin on saatu juustohöylän jälkeen: jokaisella lapsella on oikeus kunnalliseen päivähoitopaikkaan.
Nuoria on syyllistetty siitä, etteivät he suostu ottamaan opintolainaa. Kuka siihen alkaisi, kun takaisinmaksukyvystä ei ole takeita? On viisautta kituuttaa opintorahalla, kun huominen on auki. On kaukonäköistä ajattelua, kun ei uskalla tehdä lapsia ennen kuin saa varmuuden siitä, että kykenee tämän myös elättämään.
Taitaa olla niin, että väkilukumme kasvu riippuu yhä varmemmin maahanmuuttajista. Suomessa syntyi viime vuonna enää 6 137 ihmistä enemmän kuin kuoli.