Ylen asemaa pohtineen työryhmän esitys luo edellytykset purkaa vihdoinkin poliittiset mandaatit yhtiön johdossa. Puolueiden on kuitenkin hyväksyttävä linjaus ennen kuin mitään tapahtuu.
Ohjelmajohtaja Seppo Niemelän vetämän parlamentaarisen työryhmän suuri tehtävä oli miettiä Yleisradion rahoitusta ja roolia sähköisessä viestinnässä. Ylen hallintoa koskevat ehdotukset nousivat kuitenkin sen työssä näyttävästi esille sattuneesta syystä - toimitusjohtajavalinnan nolon lopun takia.
Työryhmä on tehnyt näiltä osin kelpo työtä keskustalaisen Niemelän johdolla. Se esittää nimittäin virtaviivaista ja selkeää ratkaisua: toimitusjohtajan valitsisi vast´edes poliitikoista koostuvan hallintoneuvoston asemesta 5-8-jäseninen Ylen hallitus, johon kelpuutettaisiin vain asiantuntijoita yhtiön ulkopuolelta.
Ehdotus merkitsisi toteutuessaan hyvästejä Ylen nykyiselle sisäsiittoiselle hallitukselle, joka koostuu yhtiön palkollisista ja jossa yhtiön nykyinen korkea johto valvoo itse itseään. Hallintoneuvoston tehtäväksi jäisi päättää Ylen toiminnan laajuudesta ja suunnasta. Se valvoisi myös julkisen palvelun toteutumista sekä valitsisi Ylen hallituksen.
Ehdotusta vastaan on vaikea pullikoida, mutta edes työryhmän esittämä yleisradiolain muutos ei vielä takaisi mitään eikä riittäisi lopettamaan poliittisia läänityksiä Ylen johdossa. Umpipoliittinen hallintoneuvosto voi nimittäin valita halutessaan Ylelle ulkopuolisista henkilöistä koostuvan asiantuntijahallituksen mandaattipohjalta, ja se voi puolestaan pitää huolta siitä, että kolmella suurella puolueella säilyy edustus Ylen korkeimmassa johdossa.
Puolueilta vaaditaan nyt suurta kypsyyttä hyväksyä Niemelän työryhmän esitys juuri sellaisena, miksi se on tarkoitettu. Työryhmä yrittää vakavissaan sysätä politiikkaa taka-alalle eduskunnan alaisuudessa toimivan Yleisradion johtamisessa. Se haluaisi rajata poliittisen ohjauksen hallintoneuvostolle jääviin tehtäviin.
Ehdotus on järkevä sekä periaatteessa että käytännössä, kuten viime aikojen kahinoissa on nähty. Jäljet pelottavat, joten nyt on korkea aika modernisoida Ylen hallinto.
Ylen rahoitusta koskevat ehdotukset ovat paljon kiistanalaisempia. Niemelän ryhmä lähtee nimittäin vanhasta poliittisesta ajattelumallista, jonka mukaan julkinen palvelu tarkoittaa kutakuinkin nykyisenlaista täyden palvelun ohjelmatarjontaa.
Täyden palvelun toiminta nielee rutkasti rahaa, ja sitä Niemelän ryhmä aikoo järjestää näppärästi. Se ehdottaa, että televisiomaksua nostetaan vuoteen 2010 asti, kuten nytkin tehdään. Tv-maksua korotettaisiin vuosittain inflaatioprosentin verran, ja sen päälle tulisi vielä yhden prosentin lisäkorotus joka vuosi.
Vaikka toimilupamaksuista luovutaan, tällaista automatiikkaa on vaikea hyväksyä. Tv:n katselu pirstaloituu digitaaliaikana, ja on ilmeistä, että Ylen kanavien katseluosuus putoaa ja muiden nousee. Ehdotus johtaisi tosiasialliseen tv-veroon ilman, että työryhmä lausuu sanaa ääneen.
Ehdotuksen kiusallisuus näkyi siinä, että mietinnön vastaanottanut sosiaalidemokraattinen ministeri Leena Luhtanen ei uskaltanut sanoa asiasta juuta eikä jaata - vaalien alla. Hän vain pyöritteli sanojaan.
Ylen ei ole viisasta antaa huseerata mielin määrin julkisen palvelun verukkeella. Yhtiöllä on tärkeä tehtävä suomalaisen journalistisen kulttuurin ja ohjelmatoiminnan tason ylläpitäjänä, mutta sen pitää keskittyä tiukemmin siihen, mitä se parhaiten osaa ja mikä ei hoidu ilman julkista palvelua. Raha ei riitä kaikkeen.